Tunnistanko Leijonan?

Olen seurannut hieman hämmentyneenä verkossa käytävää keskustelua Jouko Turkan kivinäyttelystä, Tunnistan leijonan. Keskustelu tuntuu välillä riistäytyvän juupaseipäs-tyyliseksi inttämiseksi.  Verkkokeskustelussa ei ole puheenjohtajaa, joka pyytäisi pysymään asiassa. Toisaalta vallaton inttely  tuntuu virkistävältäkin siinä mielessä, että ”kaikenlaiset” välihuutajatkin saavat tilaa. Tätä Turkka-keskustelua seuratessa tulee hieman paha mieli, jopa aika paha, pettymyskin.  

Jotkut tuntuvan kokeneen että Turkka oli työpaikka/koulukiusaaja. Minä olen pitänyt häntä eräänlaisena guruna. Tavallaan hän oli arvostelun yläpuolella, - minulle. Minulle oli syntynyt kuvitelma, että hän on kestävä eikä tarvitse puolustajaa, että hän on haavoittumaton, sankari. Samantyylisenä kuvienkaatajana pidin Erno Paasilinnaa. Olin pettynyt kun hänkin osoittautui tavalliseksi kuolevaiseksi menehtyen ennen vanhuutta.

Frans Kafka oli omanlaisensa, erilainen omana aikanaan. Hänen päätuotantonsa julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Minulle tulee Turkan yhteydessä Kafka mieleen. Heissä taitaa olla jotakin yhteistä, heidän tuotannossaan. Jotkut pitävät molempia outoina haluamatta mennä mukaan heidän maailmaansa. Onko se pelottavaa, että kaikkea emme pysty pintatajunnalla selittämään ja omaksumaan. Turkka ja Kafka tuntuvat vaikeaselkoisuudessaankin olevan ihmisen puolella. Niinhän oli Erno Paasilinnakin, selkokielisellä tavalla.

Osoitteessa www.alastonkriitikko.blogspot.fi   
Otso Kantokorpi kirjoittaa Turkan näyttelystä. (27.01.2014) Kannattaa lukea  Tekstin lopussa linkkejä