On lämmintä. Sataa ja paistaa vuorotellen. Pihamansikat kypsyvät hitaasti, märkyys haittaa. Mustikka ei vielä näistä sateista pilaannu. Keväällä itämään päässeet ruokaperunat peitin multaan. Sade taitaa olla sillekin eduksi. Syys-lokakuussa on mukava kaivella potaattia omasta pihasta.
Piha kasvaa hulluna heinää ja lukemattomia muita lajeja. Päivänkakkara täplittää tienoota. Komean koiranputken kukinta on ohi.Tämä ainakin tuoksultaan vastenmieliseksi koettu pihojen valkea komistaja valittiin tämän vuoden luonnonkukkien teemakukaksi. Aniksen tuoksuinen saksankirveli muistuttaa koiranputkea. Sekin leviää helposti kotipuutarhasta ympäristöön ja kukkii mahtavasti. Punertavakukkainen, hyvätuoksuinen mäkimeirami leviää myös halukkaasti ympäristöönsä. Se on erityisesti kimalaisten suosiossa. Sen kukat houkuttelevat loppusyksyllä kimalaisia niin, että ne vielä pakkasten tultua ovat kohmeisina takertuneet mäkimeiramin kukkiin. Yllättäen yksi ainoa sinivuokko kukki kukkapenkissäni tänä vuonna. Todennäköisesti sen siemeniä siirtyi toisen kevätkukan mukana, jonka toin Etelä-Suomen matkalta. Pihametsään vuosia sitten istuttamani muutama valkovuokko on runsastunut.
Omenapuun kasvatuksessa on minulla ollut monta turhauttavaa kokemusta. Yksi puu kasvoi kymmenessä vuodessa kukkivaksi, mutta jo seuraavana talvena lumi rusensi sen rungon keskeltä moneksi säleeksi. Se riitti taltuttamaan haluni jatkaa yrittämistä. Viinimarjat ovat helppoja lähes uskollisiksi miellettäviä, ne antavat aina satoa. Rastaista ei ole haittaa jos samaan aikaan on pihlajassa marjoja, kuten oli pari vuotta sitten. Mitä kaikkea onkaan ympäristössä luonnostaan tahi tuotuna!. Yrtit ovat POP. Tuttavani kertoi laihtuneensa voikukan ja vuohenputken lehtiä päivittäin syötyään niin monta kiloa, ettei se liene tottakaan. Kertoi tulkinneensa, että ne paransivat kehon nesteen poistokykyä. Nestettähän me olemme enimmäkseen.
Kesä on järjestettyjä tapahtumia täynnä. Kesäteatteria, konsertteja, messuja, eri sorttisia näyttelyitä. Lieksalaisittain näkyvä ja kuuluva tapahtuma oli Sibeliuksen maineeseen ja tuotantoon tukeutuva Monola-gaalakonsertti. Jussi Makkosen lämmin ja innostunut esiintyminen hurmasi jopa liikutti lähes nelisataisen Brahe-salin yleisön. On toivottavaa, että Monola-hankkeen nimellä alkanut liike kantaa ja tuottaa mielihyvää ja taloudellistakin etua Lieksaan. Sibeliuksen merkitystä suomalaisena maailman maineen saavuttaneena taiteijana jopa suurmiehenä ei ole tiedostettu riittävästi. Nyt on aika korjata asia ja nostaa hänet hänelle kuuluvaan arvoon. Sibeliuksen säveltämät laulut ja hänen muukin tuotantonsa on suomalaisen luonteen mukaista. Mahtavuudessaankin herkkää ja koskettavaa, ihmisläheisiä. Hänen musiikkinsa ikään kuin repäisee kuulijan irti maasta ja lähettää lentoon, unelmiin. Tuntuu
turvalliselta heittäytyä hänen musiikkinsa vietäväksi. Ulos arkisesta jähmeydestä ja pikkumaisuudesta!.
Lieksan nuorten musiikilliseen opetukseen tehdyt satsaukset kantavat hedelmää. Musiikillisia hankkeita, kuten vaskiviikkokin perustuu vuosikymmeniä sitten aloitettuun musiikkiopetukseen ja sen myötä saatuihin monipuolisiin mahdollisuuksiin. Jussi Makkonenkin on Lieksassa saanut ensi kosketuksen musiikin opiskeluun.
Paikkakunnan maine syrjäisestä sijainnista huolimatta voi tekojen ja tapahtumien kautta kehittyä jopa laajalti kiinnostusta herättäväksi. Ainakin Sibeliuksen musiikilla on laajalti tunnetut jalan jäljet.
Niissä merkeissä
kevätaurinko lämmittää
