Jäniksenkäpälähiihto Pienen Ritojärven ympäri Kontiovaarassa on jo perinne lieksalaisille luonnon ystäville. Olikin mahtava sää lauantaina 3.2. kun tämän vuotinen laturetki hiihdettiin. Retken alkukohta oli järven pohjoispäässä. Siihen oli hyvä jättää autot. Pienen Ritojärven luontopolun varrella oleva laavu oli sovittu huilipaikaksi. Kaksi riuskaa lähitienoolla asuvaa Perttiä oli sivakoinut sinne ennakkoon laittamaan tulia.
Laavulle tuli vähitellen lähes kaksikymmentä hiihtäjää eri reittejä käyttäen. Järven länsipuolella maasto on osittain mäkistä, itäpuolella loivaa tasaista mäntykangasta. Aurinko paistoi kirkkaasti. Pakkanen oli hiljakseen lauhtumassa aamuisesta Lieksassa mitatusta jopa 28 asteesta. Kontiovaaralla pakkasta oli aamullakin vain 14 astetta. Meillä on pakkasta totutusti kymmenisen astetta vähemmän kuin Lieksassa. Lieksan keskusta on meihin nähden noin 150 metriä alempana Pielisen tasossa..
Juhani Ryynänen piti laavulla arpajaiset. Palkintona oli hänen itsensä maalaama taulu. Sen voitti pariskunta joka oli voittanut Juhanin taulun aikaisemminkin. Lauloimme yhdessä kalevalaisen laulun samalla viikolla vietetyn Kalevalan päivän kunniaksi ja serenadin talitintille kun se tuli syömään tulijoiden ripottelemia siemeniä. Äänet eivät kantautuneet kauas; pehmeän lumen verhoama ympäristö imaisi laulun mukavasti.
Makkara käristyi maittavaksi ja nokipannukahvi tuoksui voimakkaasti. Juhani kertoi suurista kalasaaliistaan. Eivät ne olleet kalavaleita, minäkin punnitsin henkilövaa´alla muutama vuosi sitten noin kymmenkiloisen Juhanin hauen, jonka hän oli nostanut lähijärvestä. Siinä laavulla kaloista puhuttaessa minä aloin kyselemään villilohen perään, kun olin lukenut Lieksan Lehdestä, että istutetut ja pyyntikiellossa olleet jo jokseenkin kookkaat lohet ovat kadonneet tai ainakin kovasti vähentyneet Pielisestä. Minua valistettiin, että kutupaikkoja ei ole kun Lieksan joki on suljettu voimalaitoksella. Missä istuttajat lienevät suunnitelleet isojen lohien kutevan. Siinä minulla on aukko tiedossa. Hiljattain luin Hesarista että Suomenlahdella villilohi rauhoitettiin valtion vesialueilla kalastuskiellolla. Luin myös aivan äskettäin uutisen, että poliisi oli jossain päin Suomea tavannut viisi pyyntikiellossa ollutta lohta kalastajan saaliin joukosta.
Menomatkalla laavulle tapasimme ajotiellä kaksi ikämiestä, jotka pysähtyivät kertomaan että olivat tulossa viemästä jäniksille ruokaa ja samalla olivat todenneet, että ilves oli tappanut jäniksen syöttöpaikan lähellä. Päättelivät, että ruuat kannattaa sijoittaa harvakseen, että jänikset olisivat enemmän suojassa ilveksiltä. Kerrottuani, että me kaadamme jäniksille haapoja kevättalvella. he neuvoivat, että jänikset järsivät halukkaammin haavan kuorta syödäkseen, jos kuoren päälle on suihkutettu suolavettä! Kokeilisinko, vai tuleekohan siitä jäniksille liian jano! Meidän pihapiirissämme ei ole nähty päiväsaikaan ilvestä. Se taitaakin liikkua ja saalistaa yöllä, koska joskus, tosi harvoin, olemme nähneet ilveksen jälkien ilmaantuneen pihalle yöllä. Ilves on kaunis kissaeläin, oikea kaunotar. En tappaisi sitä suojellakseni jäniksiä. Jänishän lisääntyy helposti kanien tapaan. Mielestäni olisi suuri vahinko, jos ilveskin häviäisi luonnostamme. Toimittaja Johanna Korhonen ennusti susien loppuvan Suomesta viidessä vuodessa. Samassa HS:n kolumnissa Korhonen kertoi saaneensa tietää, että Sveitsin viimeinen karhu oli tapettu hiljattain kun se herättyään kesken talviuniaan oli tallustellut ihmisten ilmoille.