Joulun jälkeen

Joulun tienoo vaati miellyttävää viitseliäisyyttä ja tavallista arkipäivää enemmän paneutumista rutiineihin. Jouluaattoilta on meillä taitekohta, josta alkaa miellyttävä hidas yltäkylläinen lasku arkea kohti. Lähes uneliaat aamut vaativat ulos reippailemaan ja taas glögi ja piparit maistuivat.  Perinteisen lipeäkalan olin toivonut osaksi jouluruokia. Ei se maistunut enää entisen laiselta.

Joulun jälkeen sää alkoi muuttua jyrkästi ainakin Etelä-Suomessa. On hengähdetty helpotuksesta kun on saatu tietää jouluvieraiden päässeen koteihinsa turvallisesti.

Kunnon pakkanen kesti yli joulun. Lumen kitinä kävellessä kuulosti tutulta. Melkein kokonainen kuu valaisi yöllä tienoot. Aamuisin tähyiltiin itätaivaan kultaista kajoa. Se  kaunisti lumen pehmentämää maisemaa. Lunta oli maassa reilu parikymmentä senttiä; sen verran, että pystyi hyvin kahlaamaan jopa hiihtämään ja mäkeä laskemaan. Television jouluohjelmat jäivät katsomatta, lehdet lukematta. Joulukirjatkin viereksivät pöydillä odottamassa yksinäisempää aikaa. Kiinnostavista kirjoista on runsauden pula. Ei tiedä mitä kannattaisi lukea, mitä valitsisi. Kustantaja kehuu lihavin otsikoin kustantamiaan saadakseen myytyä niitä, mihin on satsannut. Sehän on selvä. Harri Tapperin murrekirjoja pitää lainata ja lukea. Tapper kuoli hiljattain 83-vuotiaana.  Pentti Linkola kehui Sirpa Kähköstä; pitää lukea. Lukupiirissä 13.1 käsitellään Kähkösen uusinta kirjaa Hietakehto.

Valokuvattiin sisällä ja ulkona; lasten riemua lahjojen äärellä ja vastustamattomia maisemia ulkona. Huurteiset hakkuuaukiotkin näyttivät kuvauksellisilta.

Nyt pakkanen on mennyt pyllylleen. Kuusi karisee ja joulukukkien loiste himmenee vähitellen. Toissailtana, ikkunan takana pimeässä, pieni pöllö istui oksalla saalistamassa hiiriä lintulaudan alta.

Nyt pitäisi jääkaapin ovessa olla lukko.

Ruusunpunaista valoa aamupimeällä

Tänä aamuna yhdeksän tienoissa vaaleanpunainen valo ulkona hämmästytti ja ihastutti. Koko maisema kylpi vaalean ruusun punassa.Taivas oli ohuen näköisessä pilvessä eikä auringon  kajoakaan näkynyt itätaivaalla, onhan talvipäivän seisaus ensi viikolla. Ilmiö kesti lyhyen aikaa, ehkä kymmenen minuuttia.

Muutaman kerran aikaisemmin, kesäaikaan,  olen havainnut lähes vastaavanlaisen ilmiön, mutta voimakkaampana. Illalla kun aurinko on ollut jo horisontissa koko tienoo on ollut voimakkaasti punertavan valon värjäämä. Samaan aikaan taivas on ollut osittain paksujen ukkospilvien peitossa, ukkonenkin jyrähdellyt. Olen päätellyt  silloin, että pilvet ovat heijastaneet laskevan auringon säteet  ja väri on syntynyt pilvissä olevan vesihöyryn spektristä; samasta syystä kuin sateenkaaren syntyessä, mutta vain  punaisen sävy on näkynyt ihmissilmälle.

Näin keskitalvella  ilmiö syntynee samasta syystä kuin kesälläkin. Venäjällä on parhaillaan voimakas korkeapaine. Riittävän kaukana idässä aurinko paistaa samaan aikaan kun meillä on kello 9. Koko pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on näkyvissä tähän aikaan vuodesta alhaalla horisontissa. Auringon säteet pääsevät  ilmakerrosten läpi pilvettömänä päivänä korkealle ja heijastuvat pitkien välimatkojen taa maalaisjärjellä pääteltynä. En ole kuullut kenenkään kertovan vastaavanlaisesta valoilmiöstä.

Ilmiö on pysähdyttävä ja hämmästyttävä. Se on havaittavissa harvoin, ei edes joka vuosi.

Iltapäivällä oli poutaa ja pakkasta. Harsomaisia pilvilauttoja virtasi kaakosta. Näkymätön mykkä suihkukone ilmaisi itsensä sumuvanalla  idästä länteen. Nyt aurinko näkyy enää punaisena pilkottavana väriläiskänä läntisellä taivaalla.

Joulu on viikon päästä.

Olisi mukava oppia ja osata!

Tänään Hesarissa taas, kuten pitkin syksyä, kirjoitetaan isoin otsikoin verkko-opiskelusta ja sen mahdollisuuksista. Matti Apunen, elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja, kirjoitti syksyllä pääkirjoitussivulla otsikolla Maalaisyliopiston loppu. Olematta ns. yliopistoväkeä tuntuu jotenkin arveluttavalta kajota koko asiaan. Apunen kirjoitti että tohtoreilla ja maistereilla on työelämästä saadun palautteen perusteella peukalo keskellä kämmentä.  Apusen artikkelin pääviesti oli kuitenkin, että yliopisto-opiskelussa tärkeäksi osaksi tulee ja on jo tullut maailman laajuinen korkeatasoinen verkon kautta tapahtuva luennointi ja opiskelu yleensä. Opiskelu ei ole enää paikkaan sidottu

Otsikolla Harward kotonani kirjoittaa Terhi Hautamäki tänään 16.12. Hesarin Työelämä-sivulla. Netissä voi opiskella ilmaiseksi tai rahalla melkein mitä tahansa, vakuuttaa kirjoittaja ja jatkaa: Maailmanlaajuinen verkko-opiskelu on mullistunut vuoden sisällä. Hautamäki kysyy, onko kaikille avoimista verkkokursseista hyötyä työnhaussa.

Kolme verkkokursseja käynyttä kertoo artikkelissa kokemuksistaan. Kauppatieteiden opiskelija kuuntelee nettiluentoja juoksulenkillään. Lyömäsoittaja ja mediasäveltäjä oli löytänyt musiikkialan lehdestä mainoksen online-kurssista. Hän halusi oppia kuvan ja musiikin yhdistämistä. Kolme kuukautta kestävä Film Scoring-kurssi maksoi noin tuhat dollaria ja vei kahdeksan tuntia viikossa. Chat-kokouksissa puitiin tehtäviä. Etenemistahti oli heikoimman mukainen, kertoo opiskelija.

Kolmannella haastatellulla, editoijalla, on haave perustaa sisustusyritys. Hän oli löytänyt kalifornialaisen Interior Desingn Instituten miehensä välityksellä. Hän kertoo, että omaa osaamistaan on nykypäivänä helppo tuoda esiin sosiaalisen median kautta. Sisustusalalla toimii monia, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa.

Vakuuttaako Suomessa tuntematon online-diplomi työnantajan tai asiakkaat? Työantajat kertovat kysyttäessä, että tärkeämpää on se, mitä on oppinut kuin se, mitä kursseja on käynyt.

Tietotekniikkaa vähän osaavana tumpelona minulle  tulee ensimmäiseksi mieleen, etten osaisi toimia verkossa ja toinen ongelma on se, että osaan riittävästi vain suomenkieltä ymmärtääkseni, mistä on kysymys.

Lieksan Kansalaisopistossa oli syksyn aikana useita kursseja tietotekniikan opiskelua varten ja mahdollisuus verkko-opiskeluunkin. Syksyllä ilmestyneessä opiston tiedotteessa Korennossa on käytetty paljon palstatilaa esiteltäessä lukion ja Kansalaisopiston verkko-opiskelun mahdollisuuksia ja käytäntöjä.

Mitä vielä odotan!

Saariaho kermojen kermaa!

Nappasin aamupäivällä radiokuulokkeet  korvilleni. Musiikki kuulosti epäilyttävästi Kaija Saariaholta. Olin arvannut oikein. Oli menossa Risto Nordellin valitut; 3. adventin musiikkia. Saariaho tuntuu liian vaikealta minulle. Muutama vuosi sitten lainasin kirjastosta Saariahon kiitellyn sävellyksen Kaukainen rakkaus. Paneuduin oikein varta vasten kuuntelemaan, mutta ei.

Marraskuun kuukausiliitteessä Hesarin toimittaja Ilkka Malmberg kertoo 10-sivuisessa jutussaan, kuinka hän ennen lokakuista Kaija Saariahon 60-vuotiskonserttia Helsingin Musiikkitalossa kuunteli Saariahon ranskalaisesta Simone Weilistä säveltämää oratoriota kuukauden ajan. Hän kuunteli sitä, kotona, bussissa, töissä, ruotsinlaivan hytissä tavoitteenaan ymmärtää Saariahon musiikkia. Jutussa sanotaan, että lopulta Malmberg oli valmis.

Kaija Saariaho on kermojen kermaa, arvioi Malmberg. Hän tunnustaa, että olisi hienoa kuulua kulttuurin eliittiin, Kaija Saariahon musiikin ymmärtäjien joukkoon. Asenteella; Tavis yrittää ymmärtää taidemusiikkia, Malmberg valmistautui konserttiin kuuntelemalla teoksen kymmeniä kertoja. Lopulta Malmberg huomasi hyräilevänsä La passion de Simonea pyöräillessään, kotona, työssä.

Simone Weil  (1909-1943) oli filosofi. Weil oli idealisti. Weil oli syntyisin pariisilaista yläluokkaa, pestautui tehtaaseen raskaimpiin ja kurjimpiin töihin. Hän ihaili työläisiä ja halusi elää heidän ehdoillaan. Vaikka hän oli sitkeä, niin hintelänä ja raskaaseen työhön tottumattomana hän uupui, sairastui ja menehtyi 34-vuotiaana.

Olen sattumoisin lukenut hieman Weiliä ja kiinnostunut hänestä tuntematta hänen historiaansa. Vaikka meillä, Saariaholla ja minulla, on mieltymyksiä Weilin suhteen, en usko että se auttaisi minua ymmärtämään Saariahon musiikkia,  vai pitäisiköhän vielä yrittää.

Haluan mukaan tuohon itseäni fiksumpien ihmisten joukkoon. Olen siis yrittämässä ”luokkaretkeä” päinvastaiseen suuntaan kuin Simone Weil, kertoo Ilkka Malmberg.

Niinhän minäkin.

Itsenäisyyspäivän kirkkautta

Itsenäisyyspäivän hehkua

Järkyttäviä kuvia eilisessä dokumentissa

Eilisiltainen televisiodokumentti, Yksi tölkki, monta ihmiskohtaloa, joka on saanut ensimmäisen palkinnon dokumenttielokuvien sarjassa  Nordic Film  Days-festivaaleilla Lyypekissä, oli vähällä jäädä katsomatta. Se oli säilyketölkkiaiheeseen kytketty kertomus eläinten ja ihmisten kärsimyksistä elintarviketuotantoketjussa. Alussa oli hellyttävä jakso, jossa sikoja hoidettiin kuin lajikumppania. Porsaita hyväiltiin ja niiden annettiin juosta suurissa laumoissa pitkin käytäviä. Tuntui että hoitajat ymmärsivät eläinten tarpeita. Dokumentin edetessä nähtiin, mikä on pienten porsaiden kohtalo kun ne kasvavat. Sioista oli nähtävissä, miten omassa karsinassaan rauhalliset siat vauhkoontuivat kun ne oli kuljetettu pois odottamaan lahtaamistaan. Kun niitä pakotettiin sähköisellä piiskalla tunneliin, tuntui se liian kamalalta. Siat vaikuttivat vaistoavan mitä nyt seuraa.Tunnelista kuului sikojen huuto, tuskanhuuto.

Järkyttävintä oli nähdä kuinka nautojen teurastusvaiheessa tainnutus ei ollut riittävä vaan nauta alkoi potkia rajusti riippuessaan jaloistaan. Toinen jalka oli jo irronnut kiinnittimestä ja eläin roikkui yhden jalan varassa. Se yritti irrottautua rajuilla ruhon ja etujalkojen liikkeillä. Sen katseen viestiä ei voi unohtaa. Tainnutettujen eläinten rintaan pistettiin teräaseella niin, että veri purkautui pulppuamalla. Menetelmät olivat rutiinin omaisia. Työntekijät valvoivat ja toimivat. Yksi teurastaja kertoi, miten alku oli vaikeaa, mutta siihen tottui. Hän rukoilee jumalalta anteeksiantoa siitä, mitä hän tekee; kymmeniä tuhansia teurastuksia. Dokumentti oli sijoitettu iltauutisten jälkeen. Olisiko hyvä, että lapset näkisivät, miten me aikuiset hankimme ruokaa lapsillemme.

Minä osallistuin kotonani maatilalla teurastukseen jo pikku tyttönä, alle kymmen-vuotiaana. Eläin oli tainnutettu iskulla otsaan, mutta se kimpuroi kun sen rintaan pistettiin terävällä puukolla. Minä pidin sorkasta, että isä pystyi tekemään sen tarkasti. Eläin oli tiedoton, ymmärsin sen, eikä se, että isäni tappoi sen siksi, että meillä olisi ruokaa talveksi, tuntunut väärältä teolta. Minä jäähdytin verta vatkaamalla sitä, ettei se maksoittunut. Oli myöhäinen syksy. Äiti keitti  mykykeittoa, jossa oli verestä ja jauhoista tehtyjä palleroita. Keitto oli tosi maukasta. Siinä saattoi olla myös teurastetun eläimen sisäelimiä.

Tänään katselin ison koivun kaatoa. Koivun latvaoksat värähtelivät kuin kuolinkouristuksissa ennen kuin se kaatui jymähtäen. Tiesinhän minä että moottorisahan aiheuttama liike-energia siirtyi runkoa pitkin latvaoksiin asti, mutta ilmeisesti olin niin herkällä mielellä, ehkäpä peräti mielenhäiriössä, että koivu tuntui elävältä olennolta. Tiedänhän minä senkin, että koivu on elävä samalla perusteella kuin minä. Meidän kummankin soluissa on  DNA ja geenistö, joka ohjelmoi elämäämme, minun ja koivun. En rohkene tehdä enää lisää johtopäätöksiä, - etenkään näin joulun alla.

Joulurunoja lukemassa ja kuuntelemassa

Sunnuntai-iltapäivällä kymmenkunta aikuista oli tullut yhteen lukemaan yhdessä ja kuuntelemaan joulurunoja. Kahvi, tortut ja pasteijat punaisilla lautasliinoilla sekä palavat kynttilät tuoksuivat kodikkaasti lämpimässä joulukoristellussa salissa.

Minä sain aloittaa pienellä ja viehättävällä Alpo Noposen noin 100 vuotta sitten kirjoittamalla joulurunolla, joka kehottaa jättämään arkihuolet ja vastaamaan joulun kutsuun.

Salme esitti Kaarina Helakisan kirjoittaman yksinkertaisen, kevyen tuntuisen runon. Sillä ei tainnut olla nimeäkään. Salmen esittämänä teksti ilakoi jouluun liittyvillä asioilla ja vei meidät kulkusella, pumpulilla ja piparilla vietellen aitoon joulutunnelmaan.

Asko oli valinnut Aleksis Kiven runon Jouluilta, upeasti tunnelmoivan,150 vuoden takaa. Puhtaat  oljet hohtelivat laattialla  kultaisina. Iso valkea loimotti pystyssä valkean liinan peittämän juhlapöydän ääressä. Sai syödä kyllikseen. Vanhain ja nuorten yhdessä veisaamat Siionin virret soivat kuulijain korvissa. Aleksis Kiven vanhahtava suomi nosti tunnelmaa.

Unton jouluruno oli Yrjö Jylhän Jouluyö. Siinä Jooseppi on talvisodan jouluyönä rintamalla siellä jossain. Saa kirjeen, että vaimo Marja oli synnyttänyt lapsen. Upeasti Jylhä runoilee sotilaiden mielissä tilanteen synnyttämistä ajatuksista ja tuntemuksista, talvisessa korpiyössä, kun keskitaivaalla loistaa kirkas tähti.

Helvi luki jouluisia mielirunojaan. Keskusteltiin  runojen merkityksestä itse kullekin  ja muisteltiin lapsuuden jouluja.  Lapsille lahjojen saaminen näyttää olevan erityisen tärkeää. Jouluna toivomme, että joka kodissa olisi rauhallista ja hyvä joulumieli.  Kaivattiin yksinkertaista joulun viettoa.  Kattilallinen valkoista riisipuuroa aattoiltana ja punakylkinen omena riittäisivät. Muistettaisiin vielä jollain suupalalla eläimiä, jotka ovat ulkona. Tähyiltäisiin tähteäkin taivaalla.

,

Internetyhteys toimii taas!

Sonera toimikin nopeasti, vaikka varasi kaksi viikkoa yhteyden järjestämiseksi. Nyt taas pääsemme ulos "maalimaan"!

Ilmastonmuutoksen pitäisi huolestuttaa

Ilmastonmuutoksen pitäisi huolestuttaa enemmän jos tutkimustuloksiin on uskomista. Vaikka ei yhtyisikään käsitykseen, että ihmisen toiminta aiheuttaa ilmaston lämpiämisen ja muut sääilmiöt niin se ei anna meille enemmän aikaa varautua muutokseen.

Olenkin päätellyt, että tämä käsittämättömien rikkauksien haaliminen keinolla millä hyvänsä on merkki jostain tulevasta, johon tarvitaan paljon varallisuutta. Rikkaat rakentanevat omat kaupunkinsa ja vahvat muurit vartijoineen niiden ympärille. Me, joilla ei ole rikkauksia, saamme tyytyä siihen mitä luonto meille antaa. Onko kelvollista viljelysmaata, onko sellaisia säitä että vilja ehtii kypsyä ja rehut saadaan latoon. Tuleeko kuumuus ja kuivuus vai kylmyyttä ja nälkää. Surku tulevia sukupolvia. Niiden pitää oppia aivan uusia jo unohtuneita taitoja, jos nekään riittävät.

Tämän päivän (la 8.12.) HS:n mielipidepalstalla tiedetoimittaja, tietokirjailija Pasi Toiviainen kirjoittaa, että "Jäämeren pysyvän jääpeitteen sulamiseen riittää näillä näkymin yhden asteen lämpeneminen." Grönlannin mannerjää sulaa kokonaan maapallon lämmettyä noin kaksi astetta. Sulaminen vie paljon aikaa, mutta kriittinen kynnys ylittyy pian, jatkaa Toiviainen. Vuonna 2008 Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisusarjan (PNAS) tutkimus on kartoittanut ilmastojärjestelmän keikahduspisteitä. Siinä on todettu, että kahden prosentin lämpiäminen johtaisi 30 prosenttia kaikista eliölajeista sukupuuton partaalle ja neljän asteen lämpeneminen merkitsisi 40 prosentin sukupuuttoaaltoa. Ja kuusi prosenttia tarkoittaisi taas jotain enemmän. Mainitussa tutkimuksessa on todettu, että noin neljän asteen lämpeneminen johtaisi muun muassa Amazonin sademetsän kuivumiseen, lauhkeiden havumetsävyöhykkeiden ekosysteemimuutokseen, yleiseen sadevyöhykkeiden muutokseen ja Länsi-Antarktiksen mannerjäätikön romahtamiseen.
Minusta tuo eliöiden elinolojen huononeminen niin, että ne eivät enää pysty elämään maapallolla, on vakavin uhka ihminen–nimiselle eliölle.

Hiilidioksidipäästöt kasvavat tänä vuonna 2,6 prosentilla, vaikka maailman talous on vaikeuksissa. YK:n ilmastoneuvotteluissa Qatarin Dohassa.on pohjana kahden asteen raja. Päästöjen kasvusta vastaavat erityisesti suuret kehittyvät valtiot kuten Kiina ja Intia. Kiina vastaa jo yli neljäsosasta kaikista maapallon hiilidioksidipäästöistä
Suomen Ilmatieteen laitoksen kasvihuonepäästöistä vastaava ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila sanoo: "Maapallon talouselämä ja ihmiset ovat koko ajan edenneet runsaan päästön tietä ja näyttävät jatkossakin etenevän" Laurila uskoo, että poliittista tahtoa alkaa löytyä vasta ongelmien kärjistyessä.
Näin joulun lähestyessä pitänee piristyä ja toivoa vaan!

Itsenäisyyspäivänä

Talvinen itsenäisyyspäivä näyttäytyi meillä sinertävänä läpikuultavana utuna keskitaivaalla ja horisontissa sulana kultapallona. Lumisten puiden välistä tulvivaa kullan hohtoa ei kamera pystynyt tallentamaan. Oli vain pysähdyttävä ja imettävä sitä silmin muistiin pimeiden päivien varalle.

Jänikset olivat tallanneet kaadettujen koivujen liepeillä maan ristiin rastiin. Mitä lienevät hakeneen. Jälkiä oli kauttaaltaan tavallista enemmän, liekö jäniksillä ollut hyvä kesä lisääntyä. Ehkäpä taas ensi keväänä näemme niitä aamuvarhaisella pihassa voikukan lehtiä syömässä.

Vaikka en kehdannut katsoa linnan juhlien pukuloistoa, ei sitä voinut välttää uutisissa. Pakka Haaviston ja Kimmo Pohjosen haastattelu itsenäisyyspäivän vietosta oli kiinnostava. Haavisto oli taas niin korrekti aivan kuin varautuisi tuleviin vaaleihin. Kimmo Pohjonen ei kursaillut kertoessaan omia ajatuksiaan. Pohjosen hanurilla esittämä Finlandia palautti mieleen viime syksynä Lieksan kirkossa kuullun kolmen muusikon esittämän Finlandian. Ihmettelimme ja ihailimme kun kolme soittajaa sai Finlandian soimaan niin täydellisesti.
Olipa Pohjosenkin esitys tauturimainen.

Itsenäisyyspäivää edeltävänä yönä ja jo illalla Lieksasta kaupoilta tullessa pystyi taivaalla näkemään paljon tähtiä. Radiossa lueteltiin mitkä planeetat ja tähdet voi seuraavana yönä nähdä ja tunnistaa. Minä en pysty erottamaan mikä on mikä, mutta se ei häiritse vaikuttumasta niistä. Radiossa kerrottiin. että 13-14.12 päivien välisenä yönä voi nähdä tähdenlentoja kerran minuutissa, vai kuulinko oikein1
On satanut pehmeää pakkaslunta niin, että pienten kuusien oksat jo taipuvat lumen painosta. Maa on jäässä. Metsässä ja soilla on nyt hyvä liikkua, koska lunta on maassa vain kymmenisen senttiä. Tätä menoa joulu on valkoinen. Saisi vielä sataa vaikkapa parikymmentä senttiä, että kelkkailu onnistuisi paremmin lasten kanssa. Lumikengätkin otettaisiin esille.

Internet-yhteys on ollut jo monta päivää poikki. Sonerasta kerrottiin, että olemme saaneet ilmoituksen laitteidemme vaihdon tarpeesta. Ilmeisesti kaiken markkinoinnin keskeltä emme ole noteeranneet tärkeätä tiedotetta. Voi kestää kaksi viikkoa, ennen kuin pääsemme taas verkkoon.

Dohasta kerrotaan, että ilmasto lämpenee kahden asteen sijaan jopa kuusi astetta vuosisadan loppuun mennessä eli 90 vuodessa. Sehän on vain yksi ihmisikä!  Tutkijaryhmän mukaan viime vuonna hiilidioksidipäästöt olivat 54 % suuremmat kuin vuonna 1990 Tätä menoa merien vedenpinta nousisi jo 50 vuodessa niin että rannikkoalueet jäisivät veden alle. Kahden asteen nousu nostaisi meren pintaa 0,5 – 1 metriä. Entäpä 4 ja 6 astetta?

Hesaria lukiessa

Viime viikonvaihteen Hesareissa oli kummassakin sivuja yli seitsemänkymmentä, puolet mainoksia. Yhden lehden tekstiosasta saisi lähes 300-sivuisen kirjan. Aiheissa ja teksteissä on valinnan varaa.

Television pressiklubi-ohjelmassa viime viikolla Ruben Stiller tivasi nykyiseltä päätoimittajalta ja parilta ulkopuoliselta toimittajalta onko Hesarin linja muuttunut päätoimittajan vaihdoksen myötä. Olihan pääuutiseksi nostettu Suojelupoliiisin leivissä olevan poliisin paheksuttava käyttäytyminen työaikana. Viime sunnuntain lehdessä kokonaisen uutissivun kokoinen juttu isoin piirroksin käsitteli katuprostituutiota. Onko rimaa laskettu vai eikö tapahdu tärkeämpiä asioita, Jokin aika sitten pääkirjoituksessa oli nykyistä liikenneministeriä kuvailtu satuhahmoksi. Ruben Stiller kysyikin ohjelman lopussa, onko tullut aika, jolloin pääministeriä voitaisiin kuvailla Peter Paniksi.

Lauantain lehdestä jäi mieleen, että Suomenlahden villit meritaimenet on pantu kalastuskieltoon valtion vesialueilla, mutta vain siellä, yksityisiltä vesialueilta sitä saa vielä kalastaa.
- Serbialaiset tiputtavat syksyisin itse viljelemistään luumuista 50-prosenttista viinaa, slivovitsia, jota meillä myydään Alkossa. Serbiassa oma tislaus on luvallista.
- Tule apuun Obama! kirjoittaa Sami Sillanpää Lähi-Idän konfliktin ratkaisusta. Arabikevään jälkeen tulikin talvi.
- Isot rahtialukset käyttämään maakaasua, kun energia kallistuu. Maakaasu ei ole räjähdysherkkää.
- Nokian kurssi on noussut kuukaudessa yli 21 %. Se oli myydyin osake perjantaina Helsingin pörssissä. (Vuodessa arvo on laskenut yli 40 %)
- Romanian maatalousmaan hinta on noussut 1800 % kahdeksassa vuodessa (2002-2010) Viljava maa on ilmeisesti hyvä sijoituskohde. Tanskalaiset ovat ottaneet tilanteesta vaarin. Kansat tarvitsevat leipää!

Sunnuntain lehdessä on annettu paljon tilaa suomalaisen dosentin (nimeä en uskalla verkossa mainita, etten tulisi syylllistetyksi väärään tulkintaan ja saisi dosenttia kimppuuni) kanteluille ja rikosilmoituksille, joita onkin kymmenessä vuodessa kertynyt lähes sata. Kanteluaiheet on listattu kahdelle sivulle; kunnianloukkausia, ym. Rikosilmoitukset vallan välineinä, kommentoi sunnuntaitoimitus.

Toinen sivun kokoinen suomalainen on 80-vuotias Pentti Linkola otsikolla Linkolan vuosisata. Linkola kertoo, ettei kirjoita enää esseitä tai kirjoja. Jotkut ovat voineet saada hänen kirjoituksistaan ajattelemisen aihetta, nyt hän tarkkailee luontoa, kirjoittaa puhtaaksi havainnoistaan tehtyjä päiväkirjoja ja kalastaa. Hänen mukaansa 2000-luvulla jäät ovat huonontuneet , talvikalastus vaikeutuu. Suuri osa lintulajistosta hävinnyt. Hakkuut tuhonneet 95 % metsistä.

Ulkomaat-sivulla Anna-Liisa Kauhanen kirjoittaa ruotsalaisesta läksykerhosta, jossa opetetaan matematiikkaa tai autetaan tekemään läksyjä vapaaehtoisten johdolla. Läksyavun tarve on tuonut markkinoille myös yksityisiä yrittäjiä, jotka antavat maksusta yksityisopetusta. Mattecentrun-niminen yhdistys toimii kerhoina ja verkossa. Yli 100 000 koululaista saa ilmaista apua matematiikan opiskelussa. Jos on poissa yhdeltäkään matikantunnilta, on vaikea pysyä perässä, kertoo yksi lukiolainen. Kaikilla ei ole kotona perheenjäsentä, joka osaisi tai ehtisi auttaa läksyissä. Me olemme heitä varten, kertoo Mattecentrumin pääsihteeri.Vapaaehtoisia auttajia on noin 320.
(Suomessa " Oppivelvollisuus saattaa pidentyä yhdellä vuodella", otsikoi HS 4.12. Siis "kymppiluokasta" tulisi pakollinen! Näin paikattaisiin peruskoulussa tapahtunutta jälkeen jäämistä. Opetusministeriö on listannut keinoja edistämään koulutuksellista tasa-arvoa. )

Sunnuntain 2.12. kulttuurisivulla voi tutustua kuuluisan Niemeyer-nimisen 104-vuotiaan  brasilialaisen arkkitehdin luomuksiin upeina kuvina ja lukea hänen satavuotista elämänhistoriaansa.  Alvar Aalto oli yhdeksän vuotta Niemeyeriä  vanhempi  ja samaan aikaan suomalainen arkkitehtikuuluisuus. Niemeyer käväisikin Aallon vieraana ja sai vaikutteita Aallon puun taivutusmenetelmästä. Suunnitteli sen jälkeen Rio-tuolin, jossa käytti lamellitekniikkaa.

Ateisti huutaa, mystikko vastaa-otsikolla esitellään kolme kirjaa; Anna Kontulan, Jari Ehrnroothin ja Kari Enqvistin uskontoa käsittelevät uutuudet.
Anna Kontula: Mistä ei voi puhua, Into
Jari Ehrnrooth: Tietämättä uskon, Kirjapaja
Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan, WSOY

Hyvä joulupukki, tuo minulle kirja joululahjaksi, kerron mikä, kun kysyt