Kevätauringon helottaessa
täydeltä terältä pakkasyön jälkeen alan siivota kuin olisi tulossa kuukautiset,
mutta eihän niiden piikkiin enää voi mitään laittaa, jotain muuta sen on. No,
pari tuntia reuhdontaa: mattoja ulos kaiteelle, mattopiiskalla hakkaamista, hangella tallaamista ja lopuksi lumipesua
koko talven edestä. Kyykiskeleminen, kanteleminen,
riehuminen mattopiiskan ja katuharjan kanssa nostaa hien pintaan. Hyvä!
Kellarin portaasta löytyy sentään yksi oluttölkki. Itsensä palkitsemisen
piikkiin nautiskelen sen keinutuolissa ja sehän kihahti päähän.
Viime päivinä olen tehnyt
uuden löydön, Markku Envallin. Voi, kun se tuntuu hyvältä pitkän ajan henkisen
köyhistelyn jälkeen. Sekö se sai minut innostumaan jopa omaa elinympäristöäni
kohentamaan. Markku Envallin
kirjallisuusesseet iskevät minuun kuin naula silmään, yhtä mieleeni tulevaa
sanontaa käyttääkseni. Huokaan
helpotuksesta. Kaikkea ei ole vielä menetetty, Envallin esittelemä Baltasar Gracianin kirjoittama Käsikirja on etsittävä luettavaksi.
Envall livauttaa esseessään Soi
laulu hiljaa kuin ohimennen että Keuruu voisi perustaa Einari Vuorelan
retriitin, jossa ainoa sallittu aktiviteetti olisi hänen runojensa lukeminen,
ääneen tai äänettä. Minulla alkoi
raksuttaa. Olen seuraillut lehdistä, -harvoin päivälehdet kyllä kirjoittavat
retriiteistä. Jokin niissä kiinnostaa minua. Aiheet joiden ympärillä pidetyistä
retriiteistä olen lukenut, eivät ole saaneet minua syttymään Mutta runoretriitti, se vast’ voisi olla
jotain. Siis ainoa retriitin aktiviteetti olisi runojen lukeminen ääneen tai äänettä. Alkaa nousta pintaan
käytännöllisiä kysymyksiä ronoretriitin järjestämisestä. Kuka, missä, milloin,
mitä maksaa, ketä kiinnostaa?
Aurinko paistaa vielä, viimeiset
lumet häviävät pihalta silmissä, kesä tulee ja pöydällä on Markku
Envallin kirjoista: Samurai nukkuu vielä kokonaan lukematta, Toinen jalka maassa osittain ja sitä, joka sai minut ”hereille”
Henkiinjäämisen suunnitelma ja
muita esseitä kirjallisuudesta haluan lukea ainakin selaillen sieltä täältä
uudelleen. Sanon itselleni: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan löytää
kirjailija, josta tykkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti