Pietarin matka ja ajankohtaista kotikylillä

Lasten huostaanottojen suuri määrä Lieksassa suhteessa koko maahan ylitti uutiskynnyksen muutama päivä sitten.  Väkisin nousee esiin kysymys, voiko Lieksassa olla jokin paikallinen erityinen syy tilanteeseen.

Lieksa on valittu Kuopion ja Nurmeksen rinnalla paikkakunnaksi jossa Itä-Suomen yliopiston Yhteiskuntatieteiden laitos tekee parhaillaan haastattelututkimusta 16-25 vuotiaiden nuorten aikuisten eli tulevien perheen isien ja äitien joukossa. Haastateltavat on valittu satunnaisesti väestötietorekisteristä. Tutkimus on kansainvälinen Euroopan eri maiden nuoria vertaileva. Haastattelun aiheita ovat muun muassa nuorten mielipiteet erilaisista yhteiskunnallisista asioista, sekä nuorten arvot ja asenteet.

Vaikka tutkimuksen tavoitteeksi ei ole kirjattu nuorten ”valmiutta lasten vanhemmiksi” toivon, että tutkimuksen perusteella saataisiin viitteitä myös siihen suuntaan. Lienee tarkoitus ettei tutkita tutkimisen vuoksi vaan että tuloksista tehtävät johtopäätökset tulisivat päättäjien tietoon ja vieläpä ohjaamaan yhteiskunnallista päätöksentekoa. Vahinko vain. etteivät päättäjät taida aina piitata tutkimuksista. Tälläkin hetkellä on tiedotusvälineiden mukaan jonkin asteinen kiista Maa- ja mesätalousministeriön ja tutkijoiden välillä villin lohen suojelutarpeesta Suomenlahdella. 

Sattui siivotessa silmiini lappunen, Pertti Niemisen runo:

Miksi minun pitäisi kummastella lapsia

jotka haluavat vain tuhota?

Miten paljon turvallisempaakin

on luottaa heidän käsiinsä

kuin ydinpommiin.

Mielleyhtymä parhaillaan käytävään sanasotaan koulumaailman kurinpidossa syntyi tämän runon pätkän kautta. Onko nyt kyseessä ns. suuruusluokkavirhe asioita käsitellessä? Sama kysymys tulee kyllä monien muidenkin tiedotusvälineissä vatvottujen asioiden kohdalla. Tyhmyyden piikkiin voi usein kysyä: Mistä oikein onkaan kysymys?

Piipahdin naisporukan mukana Pietarissa viikonloppumatkalla. Katseltiin kuvia suuressa Venäjän taidemuseossa ja käytiin tirkistelemässä Puskinin entistä kotia. En ollut ennen nähnyt Ilja Repinin aitoa Volgan lautturit-maalausta. Minulle tuli vastenmielinen olo Repinin kuvatessa kärsiviä, alistettuja ihmisiä. Minä näin maalauksessa epäihmisiä. jotka herättävät lähes inhoa.  Repinin asuessa Suomessa hän maalasi teoksen Mikä vapaus (1903). Siitä esitettiin ristiriitaisia arvioita. Sen arvioitiin viestivän vallankumouksellisia mielialoja tai päinvastoin demokratian täydellistä puuttumista. Minun subjektiivinen kokemukseni Repinin taiteesta hänen esittässään sen aikaista työväestöä/orjia on hämmentävä. Niissä ei näy myötätuntoa vaan lähes inhoa. Se oli sitä aikaa! Sosialismin aikainen taide tuntui läheisemmältä. Siinä työtätekeviä ihmisiä kuvattiin aktiiviisina, vitaaleina ja viehättävinä. Tendenssimäistä, tulkitsi vieruskaveri. Totta hitossa!

Puskinin taas kerrotaan arvostelleen tsaarin valtaa eikä olleen kunnioittava auktoriteetteja kohtaan.Huonosti hänelle kävi. Kirjoitetaan, että hän joutui vehkeilyn uhriksi ja kaksintaisteluun, jossa menehtyi. Muuten, Puskinin äidin isoisän Pietari Suuri oli löytänyt Afrikasta paashipoikana ja tuonut mukanaan Venäjälle opetettavaksi. Puskin oli kuollessaan velkainen ja perheen oli muutettava kodista kaksi viikkoa Puskinin kuoleman jälkeen.

Onnistuimme saamaan liput  Mariinski-teatterin Petruska-balettiin. Oli tilaisuus samalla nähdä  viisikerroksinen katsomokokonaisuus sekä tsaarin aitio. Ystävälliset venäläiset kuljettivat väliajalla ympäri ja esittelivät paikkoja. Matkaseurueeseemme kuului venäjänkielen taitoinen jäsen, joten voimme saada opastusta joka paikassa, missä tarvitsimme. Päivisin kiirehdimme jalat kipeinä mahdollisimman moneen paikkaan. Paljon jäi vielä uutta opittavaa Pietarin historiasta, vaikka kolmen tunnin kiertoajelulla opas yritti kertoa mahdollisimman paljon eri rakennuksiin liittyvistä tapahtumista ja kaupungin historiasta sen perustamisesta lähtien. Lähtöpäivänä koettu Jusupovin palatsin loisto teki sanattomaksi, oikeammin, en kehdannut ääneen lausua mitä ajattelin.

Tänään täällä sataa märkää lunta, sen sanotaan olevan vanhan lumen surma.  Sileiltä katoilta lumet ovat jo luiskahtaneet alas. Räystäiltä jääpuikot putosivat eilen. Polut pehmenevät ja ajotie on jo rapainen. Läheisellä kunnan omistamalla metsäalueella möyrivät hakkuukoneet.. Mitenkähän tie kestää kevään raskaat kuljetukset..

Hyvässä lykyssä saamme hankiaiset, jos vesisateiden jälkeen tulee vielä pakkasia. Onpa sitten jänisten hyvä hipsiä etsiessään turvonneita silmuja ja versoja. Hiihtelen hankia hiljalleen lauletaan vanhassa laulussa. Ainakin järvien jäillä on helppo viilettää huonommankin ja vähävoimaisemman hiihtäjän.  Nyt on hyvä aika komentaa itseään: Ylös, ulos ja lenkille.

Kohta koivun mahla virtaa vaikkapa talteen otettavaksi ja kuusenkerkät kypsyvät keruuvaiheeseen. Jo pitäisi suunnitella kesän kylvökset ja kylvääkin kiireisimmät ruukkuun: tilliä nyt ainakin. Lähipäivinä varmaan peipot ilmaantuvat hangille. Kun sammaleiset tiiliikatot vapautuvat lumesta.ja västäräkki ilmaantuvat sinne on kesä aika lähellä!