Hämärän kaupan ilta

Vihreiden vaalivankkuri keräsi katseita saapuessamme Pielisentielle puoli kuuden tienoissa perjantai-iltana. Lähdimme liikkeelle alakylältä toria kohti. Väkeä virtasi kadulla Lieksan mittakaavassa sakeana. Vankkurin matkassa oli itseni lisäksi mieheni Arto ja tyttäreni Tea metsänneitona. Vankkurit pysäytettiin Kulttuurikeskuksen kohdalle. Siihen leiriydyimme. Ohikulkijat pysähtyivät nauttimaan munkkeja ja lämmintä mehua. Munkit olivat kotituvassa paistettuja. Mehu oli Kontiovaaran metsistä kerätyistä puolukoista ja kotipuutarhan herukoista.  Tapasin illan aikana tuttuja ja paljon uusia ihmisiä. Vihreistä oltiin kiinnostuneita ja toivotettiin menestystä vaaleissa.

Mikä Lieksassa on parasta? Luonto, metsä, hiljaisuus, sopivan kokoinen kaupunki ja helppous tutustua ihmisiin. Pielisentien uusi ilme sai kiitosta. Mitkä asiat ovat tärkeitä,  mihin  pitää kiinnittää erityisesti huomiota? Nuorten ja lasten hyvinvointiin, omaishoitajien tukemiseen ja avoimuuteen päätösten teossa. Nuoriso peräänkuulutti uusia vaatekauppoja ja suri, ettei Lieksassa ole enää kirjakauppaa. Kerroin nuorille mistä kunnallisvaaleissa on kysymys. Hehän ovat tulevia vaikuttajia. Tapaamani nuoret olivat kantaaottavia ja rohkeita, joiden kanssa olisi voinut keskustella pidempäänkin. Nuorten ajatuksille ja mielipiteille täytyy antaa tilaa ja heidän pitää tulla kuulluksi.

Keskustelin yhden äidin kanssa, että etenkin nuoret perheet tarvitsevat apua ja tukea. Lapsen kehityksen kannalta turvattu varhaislapsuus on taattava. Ennen kotona kävivät kätilö ja terveyssisar huolehtimassa ja tarkistamassa että lapsen fyysinen kunto ja olosuhteet ovat kunnossa ja äiti voimissaan synnytyksen jälkeen. Tähän on saatava lisää resursseja.

Ikäihmiset toivat esiin huolensa omaishoitajien jaksamisesta. Vapaapäivät on järjestettävä yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tässä olisi tilaa myös vapaaehtoistoiminnalle. Punainen Risti?

Oli hieno kokemus viettää parituntinen lieksalaisten kanssa keskustellen ja pohtien kotikaupunkimme asioita. Hämärän kaupan ilta on kokonaisuudessaan upea innovaatio. Kiitos idean isälle Taisto Lehikoiselle.

Perheen kanssa muutto Lieksaan 70-luvulla

Oli vuosi 1973 tai niillä main kun suomalaiset saivat tuta, että öljy loppuu. Puhuttiin energiakriisistä. Mainosvaloja sammutettiin, työpaikoilla kehotettiin sammuttamaan valot aina kun poistui työhuoneesta. Polttoöljyn ja bensan hinta alkoi nousta jyrkästi. Ikkunoiden tilkitsemistä neuvottiin televisiossa. Käsitys siitä, että kaikki reiät on hyvä panna tukkoon, saattoi olla alku Suomen homeongelmille. Niihin aikoihin aikakausilehdet kirjoittivat maallemuuttajista, jotka ostivat ympäri Suomea tyhjeneviä kouluja ja sisustivat niitä ”luovasti”. Samoihin aikoihin ilmestyi Rooman Klubin kirja Kasvun rajat. Se alkoi avata silmiä. Kysyttiin, onko hyvinvointimme ja saavutettu elintasomme liian riippuvainen öljystä, jonka riittävyys on rajallinen. Tiedettiin, että talous perustui jatkuvaan kasvuun. Kannustettiin sitä silloinkin kuluttamaan, jotta hyvinvointia riittäisi kaikille.

Meillä odotettiin perheenlisäystä. Nurmijärven Lepsämässä omakotitalomme laajennus oli juuri valmistunut. Silloin kirjastossa tarttui käteeni Henry Thoreuan kirja Elämää metsässä. Se vei minut lapsuuteni Hattusaareen, jossa elimme luontaistaloudessa ilman sähköä, puhelinta ja yhteyttä mantereeseen. Yksityiskohtaisia käytännön ohjeita vastaavissa olosuhteissa sain Helen ja Scott Nearingin kirjasta Hyvä tapa elää. Sain mieheni, syntyperäisen helsinkiläisen innostumaan ajatuksesta kokeilla elämää omavaraistaloudessa jossakin maaseudulla. Syyskesällä 1975 tulimme Lieksaan katsomaan myytäviä kouluja. Oli varhainen aamu kun ajoimme Kontiovaaran koulun pihaan. Aurinko välkehti Ison Hangasjärven pinnalla ja kaukana idässä siintivät siniset vaarat. Tunsimme, että olimme löytäneet etsimämme. Seuraavana keväänä tyttövauva rinnoillani köröttelimme Kontiovaaran mutkaista tietä täyteen ahdetulla vanhalla linja-autolla. Lepsämän talon olimme antaneet vuokralle.

Vaaliaskareita

Lieksassa sain osaavaa ja ystävällistä palvelua Lieksan Lehdessä Jarmo Kilpeläiseltä ja Konevassa Maija Lackmanilta. Oli rauhoittavaa tässä alkavassa vaalitohinassa antaa hommat hyvään hoitoon. HYVÄ LIEKSA!!

Tapasin Lieksan vihreiden muut ehdokkaat: Inkan, Paulan ja Karin. Illan päähomma oli poseerata, poseerata ja vielä kerta poseerata ennenkuin meille kelpasi vaaliavustajani ottamat kuvat. Oikeastaan näytimme kaikissa kuvissa paremmalta kuin luonnossa, olihan meillä pakkelit naamassa, mutta parhaan kuvan valinta teettää vielä työtä. Puhetta ja keskustelua riitti vielä parkkipaikallakin sen jälkeen kun meidät oli ystävällisesti ohjattu ulos kirjaston sulkiessa ovensa.

Sateella

Tänään on kyllin harmaa päivä pysyä sisällä, siis leivotaan, mehustetaan puolukkaa, kunnostetaan valaisimia ja sen semmoista tarpeellista. Olen oppinut, että paras pulla tai leipä syntyy kun se tehdään kylmään liemeen. Helpointa on sekoitella taikina illalla ja pitää se kylmässä yön yli. Tänään teen taikinat kylmään veteen vasta aamulla ja leivoskelen ne päivän mittaan sitä mukaa kun ne kohoavat.

Mehupullojen korkit napsuvat nyt jäähtyessään kun mehu on saatu pulloon ja korkki kunnolla kiinni. Puolukalla ei taitaisi olla niin nuukaa onko pullo tiivis jotta mehu säilyy,  koska puolukka nyt on mitä se on, hapan,  ja tiedetään sen säilyvän putsissakin survottuna ilman sokeria. Kaupasta ostettujen mehujen pullot olen säilyttänyt, jos niiden korkit ovat kunnossa. Tänä syksynä ne ovat olleet hyvään tarpeeseen kun marjasatoa on yritetty panna talteen ajatellen, ettei pysty ennustamaan ensi kesän säitä ja olosuhteita.

Sämpylät, korvapuustit yms. jäähtyvät kuistilla ja päivä on paketissa. Vielä ulkosaunassa löylyttelyt ja hyvää yötä!

Suomussa

Osallistuin eilen parinkymmenen muun kanssa Pankakosken Valppaan ja Matovaaran Mahdin järjestämälle ja kaupungin nuorisotoimen tukemalle syysretkelle Suomunjärvelle. Jakaannuimme ryhmiin kuntomme ja kiinnostuksemme mukaan.  Meistä viisi lähti retkelle Kurkilahdesta etelään sijaitsevalle lintutornille.  Lintutornissa ihailimme joutsenia savonlinnalaisten retkeilijöiden kanssa. Opin, että tornia ympäröivä suoalue on tyypiltään rimpi kun taas letto on vetinen ja vaikeakulkui-nen.

Makkaran paiston lomassa paransimme maailmaa. Pohdimme myös Lieksan rakentamista, asuntokauppaa ja kiinteistösijoittamisen kannattavuutta.

Suomunjärven ranta-alueella on nähtävissä myrskyn kaatamia suuria puita todella paljon. Niinpä nuotiokahvilla virisi keskustelu erityisesti länsimaailman sähkönjakelun toimintavarmuudesta, varsinkin sen pettämisestä. Asiaan liittyen pidimme tärkeänä, että asutuille syrjäseuduille on saatava toimivat ja nopeat internet-yhteydet, myös kännyköiden toimivuus on taattava.

Saunan lauteilla sain vahvistusta sille, että elämänkokemus ja positiivinen asenne ovat avaimia onnelliseen ja pitkään elämään. Se, että on kykenevä rakentavaan vuorovaikutukseen perheessä, naapurustossa, ja kaikissa ihmissuhteissa antaa turvallisuutta ja tukee elämän hallintaa.

Sain retkipäivänä vahvan kokemuksen yhteisöllisyyden voimasta ja avoimuudesta. Oli hienoa kohdata ennestään tuttuja ja uusia mielenkiintoisia lieksalaisia. Lämmin kiitos järjestäjille.

Lähiruokaa

Tänään söimme herkullista lammaskeittoa, joka oli todellista lähiruokaa;  perunat ja porkkanat omasta pihasta, liha Isäntärengistä. Ruoka maistuu jotenkin paremmalta kun tiedän mistä se tulee.

Aamulla mehustimme puolukkaa.  Tänä kesänä on saanut ihmetellä metsien marjasatoa; ainakin mustikoita, vadelmia ja puolukoita tuli määrättömästi. Puhutaan, että mehiläiset ja kimalaiset ovat vähentyneet huolestuttavasti eikä kohta ole pölyttäjiä, mutta se ei ole näkynyt ainakaan metsämarjojen kohdalla. Metsissä on muitakin hyönteisiä, jotka käyvät kukissa.  

Alussa oli Siwa, puhelin ja Ville

Tämä homma alkoi siitä hetkestä kun tyttäreni mukaan minun tapakulttuurini petti. Olimme hakeneet hänet juna-asemalta sunnuntai-iltana ja menneet sitten Sampokadun Siwaan ostoksille. Puhelimeni soi. Vastasin ja aloin kälättää pakastealtaan ääressä. Siinä puhelinkeskustelussa   lupauduin vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi, vaikka olin aikaisemmin muka vakaasti kieltäytynyt kunniasta. Tyttäreni vihjaisi autossa että olisi ollut fiksua kertoa soittajalle että olen kaupassa ja että soitan myöhemmin. Olin tyttäreni kanssa sama mieltä, mutta tässä tapauksessa kun puhelu tuli itse ministeriltä tilanne vei mennessään.

Tänään kävimme vaaliavustajani (tyttäreni) kanssa Joensuussa. Menimme Sokoksen kemikalio-osastolle ostamaan meikkejä vaalikuvauksen varalle. Saimme erittäin ystävällisen ja asiansa osaavan Paulan auttamaan valinnoissa. Hän levitteli luomiväriä ja sihdattuamme sävyä teimme kaupat. Varsinainen asiamme oli käydä Airaksisen Jussia (Pohjois-Karjalan piirin pj.) moikkaamassa ja pyytämässä  Niinistön lupaamaa täydellistä asiantuntija-apua Lieksan vaalikampanjaan. Jussin paneutuneisuus asiaamme sai meidät vakuuttuneeksi että kaikki vaaleihin liittyvä rutiini hoituu ilman ongelmia.