Lähes viikon kestäneen kylpylämatkan jälkeen muistelen leikkitovereideni nimiä: Elsa, Eija, Maija, Ritva, Anja, Maila, Inkeri, Mauri, Laina ym. Ohjattu liikuntaleikki sai hien ja vapauttavan naurun ja ilon pintaan. Nimiä kyseltiin toisiltamme, kerrottiin pätkiä elämäntarinoistakin ja monet totesivat olevansa samaa sukua vuosikymmenien takaa. Olimmehan kaikki, bussilastillinen, nykyisiä lieksalaisia. Totesimme olevamme sen ajan lapsia kun puoliso löytyi omasta tai napurikylästä, vaikkapa järven takaa.
Hyvä että saadaan kevätsadetta. Se sulattaa roudan ja saa puut ja maat viheriöimään. Päästään kylvö- ja istutustöihin. Seurataan marjojen kukintaa kulkemalla metsissä. Vielä on jäljellä joitakin metsäalueita, joissa voi jalan kulkea. Suojeltuja metsäalueita on liian vähän ja liian pieniä kokonaisuuksia. Lieksaa kutsuttiin joskus erämaakaupungiksi ja karhukaupungiksi. Harvinaisia karhujakin voi päästä vilaukselta näkemään, mutta erämaista ei enää voida puhua. Lieksan aluetta voisi luonnehtia puuplantaasiksi, jossa metsää hyödynnetään taloudellisesti muista arvoista piittaamatta. Resurssien väheneminen näkyy ympäristössä.
Hyvä juttu, että Mäntyjärven rantakaavoitus on lehdistössäkin tuotu julkisuuteen. Mielestäni suurmaanomistajan kannattaisi nyt jo imagonkin kannalta jättää pienen erämaajärven ympäristö rakentamatta ja luovuttaa suojeltavaksi tuleville sukupolville. Saattaisi olla mukavampaa omistaa UPM:n osakkeita jos tietäisi yrityksen ottavan huomioon muutakin kuin lyhytnäköistä taloudellista hyötyä.
Orava keikkuu lintulaudalla. Se on tottunut saamaan siitä helposti syötävää. Iso jäniskin loikkii pihalla. Vielä ei ole voikukan versoja, mutta jo jotain vihreää. Jäniksen valkea talviväri alkaa jo muuttua kirjavaksi.
Kesä tulee!