Oli  vuoden 2015 alku, jolloin Pariisissa oli tapahtunut aseellinen hyökkäys Charlie Hebdo-satiirilehden toimitukseen.  Olin hiljattain tutustunut ranskalaisen Michel Houellebecqin tuotantoon Tommi Melenderin vihjeestä. Heti yhdistin Islamistien hyökkäyksen inhorealististen kuvausten kirjoittajaan Michel Houellebecqiin. Käsitykseni mukaan jopa  alastomuuden kuvaus on islam-uskonnon vastaista. Charlie Hebdo-lehti julkaisi jopa riettaita kuvia. Oli kummastuttavaa valtiomiesten ja –naisten yhteisrintaman lähtö kaduille  puolustamaan sananvapautta julistamalla: Minä olen Charlie.  Vaadimme siis sanan- ja ilmaisunvapautta hinnalla millä hyvänsä

Samaan aikaan näin Hesarissa ylläolevan viikon sitaatin. Sitaatti oli jo vuoden vanha mutta silti ajankohtainen kannanotto ja päätelmä. Se iski suoneen!

Tuntui todelta, että seksismi on yksi vaikea asia erottamassa itää ja länttä jopa eri rotuisia ihmisiä toisistaan.  Lännessä vapaa seksi ja alastomuus mielletään naisen vapaudeksi ja yhteiskunnalliseksi tasa-arvoksi jopa ihmisoikeudeksi, vai? Toisaalta olemme hyväksyneet yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen, jonka lähtökohta on muuta kuin vapautta ja vallattomuutta.  Mielestäni naisen pukeutuminen peittävästi ei ole tasa-arvon vastainen, päinvastoin. Siihen naisella pitäisi olla nimenomaan oikeus, pukeutua niin peittävästi kuin tahtoo.

Alla 18.4.2016 julkaistu HS:n Saksan kirjeenvaihtajan Tiina Rajamäen  "merkintä"

Minulle on käsittämätöntä, miten mielletään naisen alastomuus kuvissa kaduilla, myymälöissä ja mainostauluissa. Mihin perustuu käsitys että se ei herättäisi miehessä hänelle luonteenomaista huomiota. Tuntuu jotenkin skitsofreeniselta päättelyltä. Jos mies on muuttanut länteen kulttuurialueelta, missä on häpeällistä naisen pukeutuminen paljastavasti, niin miten hämmentävänä nuori maahanmuuttajamies  voi kokea kadulla lähes haaroja myöten paljaana kulkevan naisen/tytön.

Piipahtaessani Helsingissä viime syksynä minulle tarjottiin osallistumista adressiin tai johonkin vetoomuksen jolla pyrittäisiin koventamaan kieltoa naisen seksuaalisesta häirinnästä.  Ilmaistuani oman kantani, että naisen on tehtävä asiassa oma osuutensa eli pukeuduttava niin, ettei se tietoisesti yllytä miestä sain jyrkän kannanoton siitä, että naisen paljastava pukeutuminen ei saa olla lieventävä asia häirintätapauksessa.

Olen kummissani, ettei asiasta keskustella. Kummallisena pidän sitäkin, minkälaisen mallin ja käsityksen sopivasta pukeutumisesta television naistoimittajat antavat pukeutuessaan  mahdollisimman lyhyisiin hameisiin ja piikkikorkoisiin kenkiin kameramiesten zoomatessa lähes jalkoväliin vähän väliä ikään kuin pitääkseen näkyä asiaankuuluvana virikkeenä asiaohjelmaa seuratessaan.

Voi aikoja, voi tapoja!  Kuka se olikaan, joka niin huokaisi?