Antti Tuuri ja Rachel Carson

Muutama viikko sitten näin Antti Tuurin  tv-haastattelussa. Tuurin viehätys kirjailijana on ollut minulle hänen miehekkyytensä.  Hänen nykyinen pappamaisuutensa ja lempeän oloinen ulkomuotonsa vaikutti isälliseltä.

Mainitussa aamutelevisiossa Tuuri mainitsi kirjan Äänetön kevät, jonka merkittävyyttä hän korosti mm. Luomu-viljelyidean synnyttäjänä. Entisenä ympäristönsuojeluvirkamiehenä olen seurannut sivusta keskustelua  ympäristön kemikalisoitumisesta, metsien merkityksestä ilmaston muutoksessa, vesistöjen tilasta kalojen elinympäristönä samalla kokeillen itse käytännössä kotipuutarhaviljelyä ilman kaupan tarjoamia torjunta-aineita.

Tuurin mainitsema kirja, tietokirjailija, biologi ja luonnonsuojelija Rachel Carsonin kirjoittama Äänetön kevät julkaistiin Yhdysvalloissa 1962.  Meillä kirja tuli markkinoille suomennoksena heti seuraavana vuonna 1963. Se oli eräänlainen shokki. Se ei jäänyt huomaamatta tai kuoliaaksi vaiettuna/vaimennettuna. Se aiheutti voimakkaan torjuntareaktion torjunta-aineiden tuottajapiireissä ympäri maailmaa. Suuren yleisön keskuudessa se aiheutti epäuskoisen säikähdyksen: Voiko tämä olla totta!

Äänetön kevät on pelottava ennuste, skenaario, joka perustuu  tapahtuneisiin tosiasioihin. Tiedemiesten on ollut pakko antaa tunnustus Carsonin perustelluille väitteille ja todisteluille.  Kirjan julkaisemisen jälkeen Carsoniin kohdistettiin naisena, vaatimattoman maanviljelijätaustan omaavana kirjailijana häväistyskirjoituksia, hyökkäyksiä, nimittelyjä. Miten nämä vaikuttivat rintasyöpään sairastuneen kirjailijan selviytymiseen, on kysyttävä. Hän menehtyi rintasyöpään 1964, kaksi vuotta kirjan kotimaassaan julkaisemisen jälkeen ennen kuin hän oli tullut tietoiseksi kirjansa kansainvälisen merkittävyyden ja suosion suuruudesta.

Luonnonsuojelupiireissä vietettiin vuonna 2012. Carsonin kirjan ilmestymisen 50-vuotisjuhlaa. On hämmentävää, että Carson tutkijana tarjosi DDT:n tilalle vaarattomampana mm. tupakkakasveista saatavia nikotiiniyhdisteitä. Euroopan unioni kielsi niiden käytön 50 vuotta myöhemmin eli 2012. Mitä sitten tänään?

Glyfosaatti (Roundup) on todettu yhdeksi kemialliseksi torjunta-aineeksi, jota ei enää suositella käytettäväksi kotipuutarhassa sen haitallisten ominaisuuksien vuoksi, mutta on ammattimaisessa käytössä.edelleen. Glyfosaatin on todettu aiheuttaneen uusien sitä sietävien rikkaruohokantojen syntymisen eli kasveilla on keino säilyä hengissä myrkytyksestä huolimatta muuttamalla ominaisuuksiaan. Bakteereista puhuttaessa vastaavaa tapahtumaa nimitetään yleisesti tunnetuksi resistenssiksi.

Carsonin Äänetön kevät-kirjan pitäisi olla yksi niistä kirjoista, joita luettaisiin ja joiden pohjalta keskusteltaisiin lukupiireissä nyt kun olemme erilaisten elämäämme uhkaavien ja ennakolta vaikeasti ennustettavien muutosten keskellä.

--------------

Antti Tuurin esiintyminen alussa mainitussa tv-ohjelmassa palautti mieleeni hänen ja Erno Paasilinnan aikoinaan tekemän purjehdusretken Inarinjärvellä ja heidän siitä yhdessä tekemänsä matkapäiväkirjan. Vanhan miellyttävän lukukokemukseni virkistykseksi kertasin kirjan alkusivuja. Kuvaus Tuurin tunteista hänen katsellessaan juuri valmistunutta tätä matkaa varten rakennettua, hänen itsensä suunnittelemaa purjevenettä, on vertaansa vailla; täynnä ihailua, hellyyttä ja rakkautta,  -venettä kohtaan!

Sadetta ja Sibeliusta

On lämmintä. Sataa ja paistaa vuorotellen. Pihamansikat kypsyvät hitaasti, märkyys haittaa. Mustikka ei vielä näistä sateista pilaannu. Keväällä itämään päässeet ruokaperunat peitin multaan. Sade taitaa olla sillekin eduksi. Syys-lokakuussa  on mukava kaivella potaattia omasta pihasta.

Piha kasvaa hulluna heinää ja lukemattomia muita lajeja. Päivänkakkara täplittää tienoota. Komean koiranputken kukinta on ohi.Tämä ainakin tuoksultaan vastenmieliseksi koettu pihojen valkea komistaja valittiin tämän vuoden luonnonkukkien teemakukaksi. Aniksen tuoksuinen saksankirveli muistuttaa koiranputkea. Sekin leviää helposti kotipuutarhasta ympäristöön ja kukkii mahtavasti.  Punertavakukkainen, hyvätuoksuinen  mäkimeirami leviää myös halukkaasti ympäristöönsä. Se on erityisesti kimalaisten suosiossa.  Sen kukat houkuttelevat  loppusyksyllä kimalaisia niin, että ne vielä pakkasten tultua ovat kohmeisina takertuneet mäkimeiramin kukkiin. Yllättäen yksi ainoa sinivuokko kukki kukkapenkissäni tänä vuonna. Todennäköisesti sen siemeniä siirtyi toisen kevätkukan mukana, jonka toin Etelä-Suomen matkalta.  Pihametsään vuosia sitten istuttamani muutama valkovuokko on runsastunut.

Omenapuun kasvatuksessa on minulla ollut monta turhauttavaa kokemusta. Yksi puu kasvoi kymmenessä vuodessa kukkivaksi, mutta jo seuraavana talvena lumi rusensi sen rungon keskeltä moneksi säleeksi. Se riitti taltuttamaan haluni jatkaa yrittämistä. Viinimarjat ovat helppoja lähes uskollisiksi miellettäviä, ne antavat aina satoa.  Rastaista ei ole haittaa jos samaan aikaan on pihlajassa marjoja, kuten oli pari vuotta sitten.  Mitä kaikkea onkaan ympäristössä luonnostaan tahi tuotuna!. Yrtit ovat  POP. Tuttavani kertoi laihtuneensa voikukan ja vuohenputken lehtiä päivittäin syötyään niin monta kiloa, ettei se liene tottakaan. Kertoi tulkinneensa, että ne paransivat kehon nesteen poistokykyä. Nestettähän me olemme enimmäkseen.

Kesä on järjestettyjä tapahtumia täynnä. Kesäteatteria, konsertteja, messuja, eri sorttisia näyttelyitä. Lieksalaisittain näkyvä ja kuuluva tapahtuma oli Sibeliuksen maineeseen ja tuotantoon tukeutuva Monola-gaalakonsertti. Jussi Makkosen lämmin ja innostunut esiintyminen hurmasi jopa liikutti lähes nelisataisen Brahe-salin yleisön. On toivottavaa, että Monola-hankkeen nimellä alkanut liike kantaa ja tuottaa mielihyvää ja taloudellistakin etua  Lieksaan. Sibeliuksen merkitystä suomalaisena maailman maineen saavuttaneena taiteijana jopa suurmiehenä ei ole tiedostettu riittävästi. Nyt on aika korjata asia ja nostaa hänet hänelle kuuluvaan arvoon. Sibeliuksen säveltämät laulut ja hänen muukin tuotantonsa on suomalaisen luonteen mukaista.  Mahtavuudessaankin herkkää ja koskettavaa, ihmisläheisiä. Hänen musiikkinsa ikään kuin repäisee kuulijan irti maasta ja lähettää lentoon, unelmiin. Tuntuu
turvalliselta heittäytyä hänen musiikkinsa vietäväksi. Ulos arkisesta jähmeydestä ja pikkumaisuudesta!.

Lieksan nuorten musiikilliseen opetukseen tehdyt satsaukset kantavat hedelmää. Musiikillisia hankkeita, kuten vaskiviikkokin perustuu vuosikymmeniä sitten aloitettuun musiikkiopetukseen ja sen myötä saatuihin monipuolisiin mahdollisuuksiin. Jussi Makkonenkin on Lieksassa saanut ensi kosketuksen musiikin opiskeluun.

Paikkakunnan maine syrjäisestä sijainnista huolimatta voi tekojen ja tapahtumien kautta kehittyä jopa laajalti kiinnostusta herättäväksi. Ainakin Sibeliuksen musiikilla on laajalti tunnetut  jalan jäljet.

Niissä merkeissä

Alkukesän kukkaketoa

Kielo

Suo-orvokki (Viola palustris)

Suopursu