Kiitos äänestäjilleni

Lämmin kiitos teille, jotka äänestitte minua. Ne olivat tärkeitä ääniä Lieksan Vihreiden potissa.   Emme vielä tällä äänimäärällä saaneet  edustajaa valtuustoon, mutta teemme työtä valtuuston ulkopuolellakin niiden arvojen puolesta, joita edustamme.

Tule mukaan Vihreän liikkeen toimintaan. Keskustellaan, pohditaan maailman menoa; uhkia ja mahdollisuuksia. Jaetaan kokemuksia ja tietoa. Elämme lähes pelottavan nopeasti muuttuvassa maailmassa.  Meidän on hyvä ennakoida ja varautua tulevaisuutta varten. Yhdessä olemme vahvempia.

Lieksan Vihreillä on  suunnitteilla uusia toimintamuotoja. Tule mukaan kehittelemään ja vaikuttamaan tähtäimessä seuraavat vaalit. Asetu ehdokkaaksi keräämään ääniä. Olet lämpimästi tervetullut joukkoomme.

Vaalituloksen jälkeen

Hihkuimme innosta kun Inkan äänisaalis kasvoi kasvamistaan.  Tunnelma tiivistyi. Välillä panimme lauluksi. Illan mittaan tilanne kehittyi niin, että Lieksan vihreät olivat saaneet lähes sata ääntä. Se on saavutus. Inka oli meidän ääniharavamme.

Olimme tehneet hyvän kampanjan. Olimme saaneet näkyvyyttä ja saaneet viestejämme perille. Avoimuus oli vihreän liikkeen keskeinen teema. Luovuus ja innovatiivisuus ovat tärkeitä kaikilla elämän osa-alueilla. Inka on monipuolinen osaaja ja tehopakkaus siinä mitä tekee. Meillä on hyvä keulahahmo tehdessämme työtä elämän säilyttämisen puolesta. Koko luonto on meidän yhteinen kotimme. Me haluamme suojella sitä, nähdä sen kukoistavan ja voivan hyvin. Lieksa, meidän kotikaupunkimme, on osa sitä kokonaisuutta.

Lieksaa voidaan luonnehtia nimittämällä sitä metsäkaupungiksi, rantakaupungiksi tai suurten salojen kaupungiksi. Lieksa on musiikkikaupunki, kuvataidekaupunki ja urheilukaupunki. Täällä on vanhusten, lasten, työttömien ja työtätekevien hyvä elää ja vaikuttaa asioiden hoitoon. Lieksa on myös huomattava teollisuuskaupunki teollisuuskylineen, sahoineen ja muine tehdaslaitoksineen.. Lieksa on matkailukaupunki. Lieksa on monikansallinen muutoksiin sopeutuva kaupunki.

Kuntapäättäjillä on nyt edessä poikkeuksellisen vaativia valintoja meidän lieksalaisten arjen kysymyksissä.

Koulupakkoa ei ole, oppivelvollisuus on

Eilen illalla olimme kokoontuneet lukion auditorioon Opettajien Ammattijärjestön kutsumana keskustelemaan ja vastaamaan opettajien ehdokkaille esittämiin kysymyksiin. Koin, että opettajat halusivat evästää tulevia valtuutettuja kouluasioissa. Saimme myös selkeitä kirjallisia eväitä OAJ:n esitteinä.

Keskustelussa tuli vahvasti esille oppilaiden erilainen motivaatio ja kyky oppia. Kävi ilmi, että koteja uhattiin sakolla jos oppilas ei tullut kehotuksista huolimatta kouluun. Aika hujahti taas nopeasti. En saanut pyytämääni puheenvuoroa. Olisin huomauttanut, että koulupakkoa ei lain mukaan ole, sen sijaan oppivelvollisuus on.

Vanhemmilla on mahdollisuus opettaa kotona itse tai hankkia yksityisopetusta.  Perheeni asuessa  25 km päässä koulusta opetimme mieheni ja minä 9-vuotiaalle tyttärellemme peruskoulun kolmannen luokan oppimäärän. Kotiopetukseen ei tarvinnut hakea lupaa. Ilmoitus riitti. Lukuvuoden päättyessä oppilaan oli tentittävä, eli käytävä koululla kokeissa osoittamassa että hän hallitsee oppimäärän hyväksyttävässä määrin, jotta hän voi siirtyä seuraavalle luokalle. Tyttäremme siirtyi seuraavana syksynä neljännelle luokalle varsinaiseen kouluun.

Monet ehdokkaat ääneen korostivat toisen asteen, eli ammatillisen koulutuksen tai lukion merkitystä peruskoulun jälkeen. Minä esitin, että ns. kymppiluokka pitäisi olla kaikkien halukkaiden käytettävissä. Korostin, että heikosti suoritetun peruskoulun jälkeen ammatillisessakin oppilaitoksessa tulee ongelmia teoriapuolella. Käsitykseni on että ainakin osittain siitä syystä monet keskeyttävät opintonsa. Peruskoulun huono menestys kostautuu tosi ikävällä tavalla. Kymppiluokalla on mahdollisuus asetella  peruskoulun palikat uudelleen pohjalta saakka. Sitten on mahdollista rakentaa sen päälle.

Kerroin esimerkin omasta perheestäni. Tyttäremme ei viihtynyt erilaisista syistä johtuen peruskoulussa eikä siis oppinutkaan. Häntä onnisti peruskoulun jälkeen. Hän sai lähetin paikan isossa talossa, jossa hän pääsi  kokemaan  kyvykkyytensä  ja valmiutensa tehdä se mikä tarvittiin. Häntä kannustettiin ja hän halusi jatkaa koulun käyntiä. Kymppiluokan myötä ovi aukesi lukioon ja työelämään. Jälkeäkään kyvyttömyydestä tai sopeutumattomuudesta ei ole tullut tietoomme.

KYMPPIluokka antaa uuden mahdollisuuden!

Lieksan paras olohuone

Kirjaston lukusali on tosiaan kuin iso, valoisa, mukavasti kalustettu olohuone. Siellä on rauhallista ja miellyttävää istahtaa lukemaan lehtiä, taidekirjoja ja käsikirjaston erikoisteoksia, joita ei ole mielekästä hankkia itselle, jos ei nyt ole erityinen asianharrastaja. Löytyy sivukopperoita, joihin voi painautua vielä paremmin keskittyäkseen. Tuttavan tavatessa ääni helposti nousee muita ehkä häiritsevälle tasolle. Toisaalta olen ymmärtävinäni, ettei pientä kuuluvaa keskustelua pidetä vakavan rikkeenä. Lukusaliin tullaan näkemään tuttavia, istuskelemaan joukossa, lueskelemaan, selailemaan, viettämään aikaa. Ja onhan siellä musiikkiosastokin, jossa voi kuunnella tai lainata kaikenlaista musiikkia, viihdemusiikista konserttimusiikkiin. Viitteenomainen muisto kivasta kuulemasta tai laulun sanoista riittää, että virkailija etsii väsymättömästi ja lopulta löytääkin tarkoitetun kappaleen. Pelkkä kiitos-sana tuntuu liian laimealta ilmaistessa mielihyvää, mitä hyvä palvelu aiheuttaa saajalleen.

Kirjaston toimintaa voisi edelleen kehittää järjestämällä paikan, jossa voisi ääneen rupatella. Kahvilaa olen kuullut toivottavan. Pääkaupunkiseudulla ollaan valmiita laajentamaan kirjaston palveluvalikoimaa jopa porakoneen tai muun tilapäisesti tarvittavan välineen vuokrauksella.

Lieksassa on levinnyt huhu kirjaston yläkerran ottamisesta muuhun käyttöön. Miten nykyiset kirjastopalvelut sitten hoidettaisiin puhumattakaan kahvilasta ja laitteiden lainauspisteestä? Alakerta on täynnä monipuolista kirjallisuutta, lastenosasto ym. Joku on huomauttanut, että kirjojen hankinnassa pitäisi olla rima korkeammalla, ettei hankittaisi kirjoja, joiden kirjallinen arvo on matala. Ainakin nuorten pitää saada heitä kiinnostavia kirjoja dekkareista ja imelistä rakkauskertomuksista lähtien. Uskon, että lukiessa samantyyppistä kirjallisuutta tulee kyllästymisvaihe, jolloin haluaa jotain muuta. Arvostelukyky kasvaa ja haarukkaan mahtuu jo monenlaista; tietokirjoista klassikoihin.  Yhdyn Jörn Donnerin sanoihin: ”Lukeminen kannattaa aina!”

Linkkejä:
Kirjaston lukupiiri aloitti syksyllä
Kolin maatiaiset näyttely syyskuussa kirjastolla

Uimahalli ei ole vain uintia varten

Uimahallimme on tosi upea. Sinne tulevat naapurikuntalaiset bussilasteittain ja ihmettelevät, missä ne lieksalaiset ovat. Kun Lieksan saatiin uimahalli ja myöhemmin vielä terapia-allas oli se paikallinen tapaus. Olimme ylpeitä ja lähes onnellisia että saamme pulikoida talvellakin lämpimässä vedessä kuin kylpylässä konsanaan. Nyt tähänkin ylellisyyteen on totuttu. Terapia-allas on kuitenkin sellainen koukutin, että sinne mennään hierontaan vaikka uinti ei kiinnostaisikaan. Uimahallilta saa fysikaalista terapiaa lähes ilmaiseksi.

Vesijuoksusta on tullut niin suosittu laji, että usein heitä on enemmän kuin varsinaisia uijia. Tilaa on kaikille kun olemme valmiit väistelemään ja antamaan tilaa toinen toisillemme. Saunassakin saa monesti olla aivan yksin. Tilaa on ylellisesti. Uimahallikäynti kokonaisuudessaan antaa kävijälleen mukavan olon. Kiitos!

                                                           

Avoimuus on Avain

   

Olen viime viikkoina tuppautunut kadulla kulkijoiden juttusille. Minulle on kerrottu kuinka yksinäistä on elää kerrostalossa, kun tuntuu ettei talossa haluta edes tuntea toista. Olen kuullut kokemuksista mitä elämä on Ruotsiin muuttaneena, omaishoitajana, yksin eläjänä kun puoliso makaa sairaalassa,  presidentin linnassa lähettinä, opettajan sijaisena rauhattomassa luokassa, itse kiusattuna, oma lapsi kiusattuna, vatsa kipeänä, koko kroppa kolottavana. Lieksalaiset ovat kertoneet hyvästä elämästään Lieksassa, rauhasta, meluttomuudesta, luonnon läheisyydestä, kalastuksesta ja monesta muusta positiivisesta kokemuksesta. Keskustelut kadulla ovat olleet minulle tärkeä esimerkki avoimuudesta.

Mielestäni avoimuus edellyttää luottamusta siihen, että asioista voi keskustella ilman pelkoa tulla leimatuksi. Usein emme sanoja ilmaistaksemme  riittävän selkeästi ja yksilöidysti mistä on kysymys. Avoimuus tarkoittaa myös halua kuunnella ja vastaanottaa viesti.

Eristäytyneestä naapurista saatetaan sanoa, että hän on yhteiskunnan ulkopuolella, että hän on syrjäytynyt. Ei kukaan halua jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle eikä kukaan valitse olla syrjäytynyt!