Ajoin 25 km päähän Hatunpirtille tutustuakseni ja liittyäkseni Hattuvaaran Marttoihin. Meitä oli kymmenkunta naista. Marttojen tapaan puhuimme kodin asioista. Monilla meistä on mummotettavia ja kokemuksia siitä, kuinka lapset pitävät leipomisesta. Jauhoja valuu lattialle, mutta se ei haittaa Lasta riemastuttaa taputtaa pehmeää taikinaa, läiskiä sitä käsillä, muotoilla muotilla ja jättää oma puumerkki, jolla sen tuntee uunista otettaessa. Vieressä seuraavalle mummolle pienten lasten leivontatapahtuma on elämys. Mikä siinä taikinassa niin viehättääkin?
Keskustelu aaltoili muisteluksista omasta lapsuudesta nykyaikaan. Kysyimme, mitä on se uusavuttomuus, josta puhutaan. Onko perunoiden keittäminenkin liian työlästä. Pärjätään jos ei ole lapsia. Todellinen ongelma uusavuttomuus voi olla silloin, kun perheeseen syntyy lapsia. Neuvolan suositus perunan ottamisesta vauvan ruokavalioon ei tarkoita ranskanperunoita.
Ehdotin että Martat aloittaisivat Martta-mummotoiminnan, joka tarkoittaisi sitä, että äitiysneuvolan kautta tarjoutuisimme vara-mummona auttamaan niitä perheitä, jotka tarvitsevat apua ensimmäisen lapsen synnyttyä. Kutsuisikohan nuori perhe mummoja kotiinsa neuvomaan? Olisi tavattava ja tutustuttava ensin kodin ulkopuolella. Jos ei kotona niin jossakin keittiössä voisimme yhdessä opetella tekemään ruokaa, leipomaan sämpylöitä, pullaa ja pitsaa. Leipomusten tuoksu ei jätä ketään kylmäksi. Sehän on kodin paras tuoksu, vai?
Ehdotukseni ei saanut vielä tulta, mutta pidetään tikut taskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti