Lieksalaisten metsä

Erno Paasilinna  purjehti aikoinaan Inarinjärvellä Antti Tuurin kanssa ja kertoi ettei hän leiriytynyt tai ei olisi saanut lupaa yksityisten maille, mutta valtion maalle hän pystytti telttansa, koska se on omaa maata. Paasilinnan toteamus havahdutti minut ymmärtämään että niinhän se on.

Lieksan kaupungin metsät ovat meidän lieksalaisten.  Minusta on tärkeää tiedostaa, että meillä on myös vastuu siitä, miten metsiämme hoidetaan. Me voimme vaikuttaa siihen demokraattisella tavalla.

On suru, kun vanha lähimetsä hakataan avoimeksi. Koneella hakattu, koneella muokattu ja istutettu metsänpohja näyttää sotatantereelta, josta törröttää valkoisia juuria kuin luita. Tarvitaan kärsivällisyyttä muutama vuosi, jotta hävityksen jäljet peittyvät. Uusi elämä puhkeaa alueella tuulen mukana tulleista tai metsän maapohjassa lymynneistä siemenistä. Rikottu maaperä, aurinko ja vesi näyttävät räjäyttävän uuden elämän esiin. Kestää kuitenkin monta vuosikymmentä ennen kuin istutetuista puuntaimista kasvaa metsä, jossa on mukava samoilla. Eikä se ole enää ”oikea” metsä jos se on ihmisen muokkaama ojittamalla, puulajien säätelyllä,  harventamalla ja karsimalla. Se on talousmetsä, puupelto.

On tärkeää, että vanhoja luonnonmetsiä suojellaan ja säästetään tuleville sukupolville. Lieksa on metsäkaupunki, karhukaupunki, jokien ja järvien läikittämä maa. Pidetään siitä huolta. Yksityisten maanomistajien suunnitelmat omistamiensa metsien suojelusta ansaitsevat erityisen ihailun ja kunnioituksen. 

Talvinen lumikenkäretki, syksyinen ruskaretki tai marjamatka lähimetsikköön ovat tärkeitä hetkiä arjen keskellä. Mikä voima siinä metsässä onkaan! Jos olen tympääntynyt, turhautunut jopa huonouninen metsä parantaa minut.  Metsäilman raikkaus, kosteus ja tuoksu imeytyvät minuun ilman omaa yrittämistäni. Ei tarvitse ponnistaa, keskittyä tai yrittää unohtaa mitään. Metsä saa minut huomaamattani rentoutumaan, luopumaan ja luovuttamaan. Saan metsästä luottamusta ja positiivisuutta. Jaksan paremmin.

Metsän microilmaston parantavaa vaikutusta on hyödynnetty sairaanhoidossa. Parantoloita on rakennettu Suomessakin männiköihin ja harjuille. Kehottavatkohan lääkärit nykyään menemään metsään vai meneekö heillä itsellään metsään.