Polttopuita olisi helppo kerätä tienvarsien
raivausaloilta ihan maanteiden vierestä. Hattuvaarantien varret ovat nyt
siistin näköiset kun ristiin rastiin raivatessa kaatuneet nuoret puut karsittiin,
pinottiin tien varteen ja ajettiin pois. Kontiovaarantien varrella
Kylkivaarasta kylälle päin on jopa käsivarren paksuisia pitkiä koivurankoja
aivan tien varressa. Olemme kylän asukkaina kaadelleen konkeloon jääneitä alas
ja päivitelleet kuinka hyvää tavaraa jää metsän pohjaan. Se ei sinänsä ole
haitaksi itse metsälle, koska maatuessaan ne tulevat muun kasvuston ravinteiksi
ja ötököiden asuinsijoiksi.
Vaikka pääosa otettaisiin korjuuseen
polttopuuksi niin vielä jäisi oksia ja muuta puuroinaa metsän pohjaan. Metsässä
pystyisi silloin ihminenkin liikkumaan. Nyt ei pysty. Hirvet kyllä kykenevät
loikkimaan siellä ja tietysti muut pienemmät metsänelävät.
Ohi ajaessa tulee toistuvasti mieleen: Kyllä
olisi puuta tarvitseville. Kassara vaan käteen ja hihat heilumaan. Sitä voisi
tehdä nuoremman porukan kanssa, vaikkapa talkoilla. Eikä tarvitsisi olla sen enempää
työvoimaa kuin muutama jotakuinkin terve mies tai nainen, hauskinta olisi tehdä
yhdessä, kun yksi karsii ja toinen pinoaa tien varteen. Termoskannu ja
voileipiä repussa. Kyllä olisi otsa ja selkä hiessä mukava palata kotiin ja
ajatella: Talven puita tässä hankitaan ja sähköäkin säästyy. Pitäneekö kysyä
maanomistajalta lupa? Nämähän ovat oman kotikaupungin maalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti