Biotalouden tarvitseman puun korjuu

Taviksena olen pohdiskellut, minkä ikäistä puuta aletaan korjata Lieksaan suunnitellun biolaitoksen tarpeisiin. Ymmärtääkseni tavaraa tarvitaan paljon. Viime vuosien lähialueiden vanhojen metsien hakkuut ovat järkyttäneet. Biolaitos ei tarvitse ainakaan tukkipuuta, mutta minkälaista. Siitä en ole kuullut puhuttavan eivätkä lehdetkään ole sitä puolta julkisesti pohtineet.

Veli Pohjonen, Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti kirjoitti Hesarin MIelipidepalstalla 29.02.2016 mm.

- Halvalla korjattava bioraaka-aine, lopulta hake, on biotalouden avainkysymys.

- Hakemenetelmän kehittäminen on jäänyt puolitiehen. Puu pitää edelleen kaataa hakkuriin runko kerrallaan, ja se maksaa. Halvemmalla hakkeen saisi tehtaalle, jos sen voisi puida viljan tavoin pystykasvustosta.

Minäpä olen tuota jo mietiskellyt ja päätellyt, että tulevaisuudessa biotalouden tarpeisiin tarkoitettu puutavara korjataan koko alue samalla kerralla kantoon asti. Ainakaan koivua ei tarvitse istuttaa tai kylvää korjuun jälkeen koska se alkaa kasvaa kannosta ja kasvaakin monena vartena alkuperäisen yhden varren sijaan.

Olinkin innoissani kun totesin Veli Pohjosen kirjoittavan samasta asiasta. Asiahan ei olekaan uusi vaan  Pohjosen mukaan jo 1972 tervolalainen Kyösti Pallari oli keksinyt hakepuimurin. Pallari katkoi traktorin leveydeltä edestään puut kantoläpimitaltaan 15-20 senttiin asti  ja haketti ne saman tien. Pallari oli voittanut  koneellaan Sitran järjestämän biotalouden kilpailun.

Miten sitten kävikään! Suomessa Pallarin kehittämä kone ei saanut ainakin näin jälkikäteen arvioiden ansaitsemaansa huomiota.  Pallari möikin koneensa Ruotsiin, kirjoittaa Pohjonen. ”Annoimme keksinnön luiskahtaa Ruotsiin”: Ruotsissa hakepuimurin kehittämistä jatkettiin suomalaissyntyisen professori Gustaf Sirenin johdolla. Sirenin ryhmä oivalsi tuotannon perussäännön: kasvata puuta tiheissä riveissä ja lyhyellä kiertoajalla niin, että voit korjata sen hakkeeksi jo 5-6 sentin kantoläpimitassa. Tällä menetelmällä puimurin koko ja hinta pienenevät. Hehtaaria ja vuotta kohti saadaan haketta entistä enemmän ja hakkeen hinta putoaa.

Pohjonen jatkaa: Sitten Pallarin päivien Suomessa ei ole kehitetty, kokeiltu eikä tutkittu ainuttakaan hakepuimuria.

 -Onneksi naapurimme kaupallistivat Pallarin keksinnön. Pohjoismainen lyhytkiertokasvatus loppuun asti kehitettynä hakemenetelmineen on helposti siirrettävissä Suomeen kun biotalous alkaa todella hamuta halpaa haketta, lopettaa Veli Pohjonen.

Nythän voimme todella alkaa puhumaan ilmiöstä,  puupellot.  Todennäköisesti ne ovat siedettävämpiä kuin massiivisten hakkuu- ja korjuukoneiden urittamat avohakkuuaukiot. Peltoja vain ne ovat. Uusi tekijä suomalaisessa maalaismaisemassa.

Tiehen leivottu teräs...

Tiehen leivottu teräs tasoittaa muhkurat, bakteerit täyttävät betonin raot. Itseään korjaava asfaltti ja betoni voivat helpottaa kunnossapitoa. HS/Tiede 24.2.2016

Hollannissa on keksitty ja kokeiltu tapaa korjata asfalttipäällysteen raot kuumentamalla päällysteen bitumi tien pinnassa 80-95 asteiseksi induktiomenetelmällä.  Delftin teknillisen yliopiston professori Schlangen esitteli itsestään korjautuvia rakennusmateriaaleja vastikään Yhdysvaltain tiedeviikolla Washingtonissa, kirjoittaa toimittaja Matti Mielonen.

Delftiläisten oivallus on lisätä bitumiin teräslangan palasia.  Kun korkeakoulun tekemä induktiokuumennin ajaa pinnoitteen päällä, teräslangat kuumenevat ja sulattavat bitumia. Kun bitumi sulaa, asfaltti tiivistyy uudelleen. Terästä on bitumissa varsin vähän, noin viisi painoprosenttia. Bitumia on asfaltin painosta noin neljä prosenttia.

Induktio on tuttu esimerkiksi nykyaikaisista induktioliesistä. Se perustuu voimakkaaseen magneettikenttään, joka tuottaa teräkseen sähkövirran. Keinoa käytetään yleisesti teollisuudessa romuraudan sulattamiseen. Hollantilaisten keino kuulostaa tältä osin toimivalta, jos he saavat teräslangat bitumiin järkevästi, arvioi tehoelektroniikan professori Jorma Kyyrä.

Itsestään korjautuva betoni tarvitsee vielä vähemmän huoltoa kuin asfaltti. Betonissa työn tekevät bakteerit. Ne tukkivat pienet halkeamat kalsiumkarbonaatilla.

Bakteerit pannaan betoniin pienissä erissä. ”Bakteerit nukkuvat ja alkavat toimia vasta kun saavat vettä ja happea. Sitten ne alkavat kasvattaa kalsiumkarbonaattia, joka muutamassa päivässä tukkii mikroraot”, Schlangen selittää.

Bakteerien lisäksi betoniin voi lisätä vedessä turpoavia polymeerejä. Bakteerit ja polymeeri täydentävät toisiaan.

 ”Jos betonin rakoon päätyy vettä, polymeeri tukkii sen minuuteissa. Bakteerit täyttävät raon muutamissa päivissä lopullisesti rakentamalla kalsiumkarbonaattia”.

 Delftin itsestään korjautuva betoni on osa Euroopan unionin hanketta, jossa on mukana VTT.