Biotalouden tarvitseman puun korjuu

Taviksena olen pohdiskellut, minkä ikäistä puuta aletaan korjata Lieksaan suunnitellun biolaitoksen tarpeisiin. Ymmärtääkseni tavaraa tarvitaan paljon. Viime vuosien lähialueiden vanhojen metsien hakkuut ovat järkyttäneet. Biolaitos ei tarvitse ainakaan tukkipuuta, mutta minkälaista. Siitä en ole kuullut puhuttavan eivätkä lehdetkään ole sitä puolta julkisesti pohtineet.

Veli Pohjonen, Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti kirjoitti Hesarin MIelipidepalstalla 29.02.2016 mm.

- Halvalla korjattava bioraaka-aine, lopulta hake, on biotalouden avainkysymys.

- Hakemenetelmän kehittäminen on jäänyt puolitiehen. Puu pitää edelleen kaataa hakkuriin runko kerrallaan, ja se maksaa. Halvemmalla hakkeen saisi tehtaalle, jos sen voisi puida viljan tavoin pystykasvustosta.

Minäpä olen tuota jo mietiskellyt ja päätellyt, että tulevaisuudessa biotalouden tarpeisiin tarkoitettu puutavara korjataan koko alue samalla kerralla kantoon asti. Ainakaan koivua ei tarvitse istuttaa tai kylvää korjuun jälkeen koska se alkaa kasvaa kannosta ja kasvaakin monena vartena alkuperäisen yhden varren sijaan.

Olinkin innoissani kun totesin Veli Pohjosen kirjoittavan samasta asiasta. Asiahan ei olekaan uusi vaan  Pohjosen mukaan jo 1972 tervolalainen Kyösti Pallari oli keksinyt hakepuimurin. Pallari katkoi traktorin leveydeltä edestään puut kantoläpimitaltaan 15-20 senttiin asti  ja haketti ne saman tien. Pallari oli voittanut  koneellaan Sitran järjestämän biotalouden kilpailun.

Miten sitten kävikään! Suomessa Pallarin kehittämä kone ei saanut ainakin näin jälkikäteen arvioiden ansaitsemaansa huomiota.  Pallari möikin koneensa Ruotsiin, kirjoittaa Pohjonen. ”Annoimme keksinnön luiskahtaa Ruotsiin”: Ruotsissa hakepuimurin kehittämistä jatkettiin suomalaissyntyisen professori Gustaf Sirenin johdolla. Sirenin ryhmä oivalsi tuotannon perussäännön: kasvata puuta tiheissä riveissä ja lyhyellä kiertoajalla niin, että voit korjata sen hakkeeksi jo 5-6 sentin kantoläpimitassa. Tällä menetelmällä puimurin koko ja hinta pienenevät. Hehtaaria ja vuotta kohti saadaan haketta entistä enemmän ja hakkeen hinta putoaa.

Pohjonen jatkaa: Sitten Pallarin päivien Suomessa ei ole kehitetty, kokeiltu eikä tutkittu ainuttakaan hakepuimuria.

 -Onneksi naapurimme kaupallistivat Pallarin keksinnön. Pohjoismainen lyhytkiertokasvatus loppuun asti kehitettynä hakemenetelmineen on helposti siirrettävissä Suomeen kun biotalous alkaa todella hamuta halpaa haketta, lopettaa Veli Pohjonen.

Nythän voimme todella alkaa puhumaan ilmiöstä,  puupellot.  Todennäköisesti ne ovat siedettävämpiä kuin massiivisten hakkuu- ja korjuukoneiden urittamat avohakkuuaukiot. Peltoja vain ne ovat. Uusi tekijä suomalaisessa maalaismaisemassa.