Äänestäjiä tapaamassa 20.10.

Aurinko paistoi , oli silti kolea syyspäivä kun tapasimme lieksalaisia Sokoksen edustalla. Kerroin kampanjani päätavoitteen olevan, että syrjäytymisvaaraa vähennetään kouluoloja parantamalla siten, että oppimisvaikeuksissa olevia autetaan riittävästi ja että kiusaaminen loppuu stoptykkänään. 

Moni kertoi tulleensa kiusatuksi koulussa. Yksi kertoi itse kiusanneensa. Kaikki kiusatut olivat kokeneet kiusaamiseen liittyvän viestin: Et ole hyvä, hyväksytty, en pidä sinusta. Kuka kestää tällaista ilman että hänen itseluottamuksensa  kärsii. En minä ainakaan. He kertoivat, etteivät pystyneet keskittymään tunnilla, eivät oppineet ja lopulta koko koulu tuntui kärsimykseltä. Yksi kertoi, kuinka opettaja kiusasi häntä ja koko luokkaa rähjäämällä ja solvaamalla. Yksi sanoi, että turpiin vaan, jos kiusattiin. Pitääkö meidän vanhempien suvaita se, että lapsi vastustaa, puolustautuu jopa rajulla tavalla silloin kun hänestä tuntuu pahalta?

Näitä kiusaamiskertomuksia on julkaistu Helsingin Sanomissa viime aikoina yhä enemmän ja lehti pyytää niitä lisää. On terapeuttista saada kertoa karvaita koko elämän vaivanneita kokemuksia. Ne, jotka nyt kertovat, eivät ole tukahtuneet kokonaan vaan ovat päässeet pinnalle koulun jälkeen saadessaan asiallista kohtelua. He ovat heränneet siitä pahasta unesta että he muka olisivat surkeita, pahoja, kelvottomia. Työtä tekemällä, ja arvostusta saamalla he ovat rakentuneet eheämmiksi ja itseensä luottaviksi.

Jos on päädytty siihen, että lapsen itsekunnioitus ja oma tahto rakentuvat jo kotona, niin se päätelmä ei kanna pitkälle. Tilanne on se mikä on. Kiusattuja ja myös kiusaajia, molemmat yhtä heikon itsetunnon omaavia lapsia on koulussa;  he eivät opi, heitä kiusataan tai he kiusaavat. He alkavat näivettyä ja luopua taistelusta oman onnen puolesta. He alistuvat tai kapinoivat. He raivoavat, rikkovat, räyhäävät. Heidän on paha olla. Miten paha, sen he vain itse tuntevat, mutta eivät kerro. Heillä ei ole sanoja siihen. Heidät on amputoitu.

Mielestäni on pakko tehdä asialle jotain. Lastensuojeluviranomaiset hoitavat niiden lasten etua, jotka ovat vielä kotona. Kaikkien lasten pitää päästä päiväkotiin harjoittelemaan rutiineja jotka on opittava ryhmässä toimimista varten. Jo siellä on puututtava  havaittuihin ongelmiin lapsen kehityksessä. Ammattikasvattajilla on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella silmää havaita asia. Resursseja pitää olla riittävästi lapsen tilan parantamiseksi. Vanhempien on tultava mukaan. Asenne tai käsitys että koulujen ongelmat hoidetaan opettajien rutiineilla on osoittautunut ympäri maata virhepäätelmäksi. Koska taloudelliset resurssit ovat juuri nyt vähissä kautta linjan, on mielestäni nyt akuutissa vaiheessa ryhdyttävä vapaaehtoisvoimin urakoimaan. Huolta lasten ja nuorten tulevaisuudesta ei saa  peittää syyttelemällä  koteja, opettajia tai muita viranomaisia. Väite,  että työttömyyden hellittäminen olisi paras lääke, ei ole todellinen, koska sellaista ihmelääkettä ei ole. 

                                         Lieksan Vihreiden ehdokkaat Paula, Inka ja Ilta
                                         tapaamassa äänestäjiä Sokoksen pihassa 20.10.

                                          Paula