Tämä homma alkoi siitä hetkestä kun tyttäreni mukaan minun tapakulttuurini petti. Olimme hakeneet hänet juna-asemalta sunnuntai-iltana ja menneet sitten Sampokadun Siwaan ostoksille. Puhelimeni soi. Vastasin ja aloin kälättää pakastealtaan ääressä. Siinä puhelinkeskustelussa lupauduin vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi, vaikka olin aikaisemmin muka vakaasti kieltäytynyt kunniasta. Tyttäreni vihjaisi autossa että olisi ollut fiksua kertoa soittajalle että olen kaupassa ja että soitan myöhemmin. Olin tyttäreni kanssa sama mieltä, mutta tässä tapauksessa kun puhelu tuli itse ministeriltä tilanne vei mennessään.
Tänään kävimme vaaliavustajani (tyttäreni) kanssa Joensuussa. Menimme Sokoksen kemikalio-osastolle ostamaan meikkejä vaalikuvauksen varalle. Saimme erittäin ystävällisen ja asiansa osaavan Paulan auttamaan valinnoissa. Hän levitteli luomiväriä ja sihdattuamme sävyä teimme kaupat. Varsinainen asiamme oli käydä Airaksisen Jussia (Pohjois-Karjalan piirin pj.) moikkaamassa ja pyytämässä Niinistön lupaamaa täydellistä asiantuntija-apua Lieksan vaalikampanjaan. Jussin paneutuneisuus asiaamme sai meidät vakuuttuneeksi että kaikki vaaleihin liittyvä rutiini hoituu ilman ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti