Joulun tienoo vaati miellyttävää viitseliäisyyttä ja tavallista arkipäivää enemmän paneutumista rutiineihin. Jouluaattoilta on meillä taitekohta, josta alkaa miellyttävä hidas yltäkylläinen lasku arkea kohti. Lähes uneliaat aamut vaativat ulos reippailemaan ja taas glögi ja piparit maistuivat. Perinteisen lipeäkalan olin toivonut osaksi jouluruokia. Ei se maistunut enää entisen laiselta.
Joulun jälkeen sää alkoi muuttua jyrkästi ainakin Etelä-Suomessa. On hengähdetty helpotuksesta kun on saatu tietää jouluvieraiden päässeen koteihinsa turvallisesti.
Kunnon pakkanen kesti yli joulun. Lumen kitinä kävellessä kuulosti tutulta. Melkein kokonainen kuu valaisi yöllä tienoot. Aamuisin tähyiltiin itätaivaan kultaista kajoa. Se kaunisti lumen pehmentämää maisemaa. Lunta oli maassa reilu parikymmentä senttiä; sen verran, että pystyi hyvin kahlaamaan jopa hiihtämään ja mäkeä laskemaan. Television jouluohjelmat jäivät katsomatta, lehdet lukematta. Joulukirjatkin viereksivät pöydillä odottamassa yksinäisempää aikaa. Kiinnostavista kirjoista on runsauden pula. Ei tiedä mitä kannattaisi lukea, mitä valitsisi. Kustantaja kehuu lihavin otsikoin kustantamiaan saadakseen myytyä niitä, mihin on satsannut. Sehän on selvä. Harri Tapperin murrekirjoja pitää lainata ja lukea. Tapper kuoli hiljattain 83-vuotiaana. Pentti Linkola kehui Sirpa Kähköstä; pitää lukea. Lukupiirissä 13.1 käsitellään Kähkösen uusinta kirjaa Hietakehto.
Valokuvattiin sisällä ja ulkona; lasten riemua lahjojen äärellä ja vastustamattomia maisemia ulkona. Huurteiset hakkuuaukiotkin näyttivät kuvauksellisilta.
Nyt pakkanen on mennyt pyllylleen. Kuusi karisee ja joulukukkien loiste himmenee vähitellen. Toissailtana, ikkunan takana pimeässä, pieni pöllö istui oksalla saalistamassa hiiriä lintulaudan alta.
Nyt pitäisi jääkaapin ovessa olla lukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti