Sunnuntai-iltapäivällä kymmenkunta aikuista oli tullut yhteen lukemaan yhdessä ja kuuntelemaan joulurunoja. Kahvi, tortut ja pasteijat punaisilla lautasliinoilla sekä palavat kynttilät tuoksuivat kodikkaasti lämpimässä joulukoristellussa salissa.
Minä sain aloittaa pienellä ja viehättävällä Alpo Noposen noin 100 vuotta sitten kirjoittamalla joulurunolla, joka kehottaa jättämään arkihuolet ja vastaamaan joulun kutsuun.
Salme esitti Kaarina Helakisan kirjoittaman yksinkertaisen, kevyen tuntuisen runon. Sillä ei tainnut olla nimeäkään. Salmen esittämänä teksti ilakoi jouluun liittyvillä asioilla ja vei meidät kulkusella, pumpulilla ja piparilla vietellen aitoon joulutunnelmaan.
Asko oli valinnut Aleksis Kiven runon Jouluilta, upeasti tunnelmoivan,150 vuoden takaa. Puhtaat oljet hohtelivat laattialla kultaisina. Iso valkea loimotti pystyssä valkean liinan peittämän juhlapöydän ääressä. Sai syödä kyllikseen. Vanhain ja nuorten yhdessä veisaamat Siionin virret soivat kuulijain korvissa. Aleksis Kiven vanhahtava suomi nosti tunnelmaa.
Unton jouluruno oli Yrjö Jylhän Jouluyö. Siinä Jooseppi on talvisodan jouluyönä rintamalla siellä jossain. Saa kirjeen, että vaimo Marja oli synnyttänyt lapsen. Upeasti Jylhä runoilee sotilaiden mielissä tilanteen synnyttämistä ajatuksista ja tuntemuksista, talvisessa korpiyössä, kun keskitaivaalla loistaa kirkas tähti.
Helvi luki jouluisia mielirunojaan. Keskusteltiin runojen merkityksestä itse kullekin ja muisteltiin lapsuuden jouluja. Lapsille lahjojen saaminen näyttää olevan erityisen tärkeää. Jouluna toivomme, että joka kodissa olisi rauhallista ja hyvä joulumieli. Kaivattiin yksinkertaista joulun viettoa. Kattilallinen valkoista riisipuuroa aattoiltana ja punakylkinen omena riittäisivät. Muistettaisiin vielä jollain suupalalla eläimiä, jotka ovat ulkona. Tähyiltäisiin tähteäkin taivaalla.
,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti