Tanskalainen maajussi on ehdoton mieliohjelmani ylen
Fem-kanavalla. Onneksi sen voi
nykyään katsoa Arenasta, jos se sattuisi varsinaisena lähetysaikana livahtamaan
huomaamatta ohi.
Eläkeläisten
kirjallisuuspiirin puhepätkässä moni piti ohjelmaa vastenmielisenä siksi, että
siinä tapetaan eläimiä. Muutamat meistä pitivät teurastamista kuitenkin itsestään
selvyytenä, jos eletään ns.omavaraistaloudessa, ja siitähän sanotussa tv-ohjelmassa on
nimenomaan kysymys. Mainitun ohjelman päätähti, maajussi, on vertaansa vailla
taidoissa, tiedoissa ja asenteissa. Ja mikä
perheidylli! Lapset osallistuvat
kaikkeen työhön eivätkä vanhemmat näytä pelkäävän ja varoittelevan lapsia vaaroista. Huomaan eläytyväni siihen suu hymyssä; kuin olisin palannut
omaan lapsuuteeni, joka ei kylläkään vetänyt vertoja Tanskalaisen maajussiin
menetelmille, vaikka niihinhän pyrittiin. Ja mikä työn- ja onnistumisen ilo
paistaakaan maajussin kasvoista!!
Olen huomannut itsessäni yllättäviä
piirteitä. Ennen olin todennut itsekseni, että silmäni ovat sairaan kuivat,
koska niihin ei ilmaantunut kyyneleitä kostukkeeksi. Nyt itku saattaa tulla vaikkapa romaania tai
runokirjaa lukiessa. Vollotin salaa viimeksi eilen kun luin Eino Leinon
kirjoittamaa runoa Aleksis Kivestä. ”Syntyi lapsi syksyllä, tuulet niin
vinhasti vinkuu”. Olin hiljattain
lukenut Hannu Mäkelän kuvitelman Kiven viimeisestä vuorokaudesta. Se pitäisi jokaisen suomalaisen lukea! Mäkelällä on taito eläytyä hetkeen ja siihen
mahtuvaan ajattomuuteen. Saman hän toteutti kirjoittaessaan Pushkinin elämän
viimeisestä päivästä. Mäkelä on minulle tärkeä kirjailija. Tarttuessani hänen kirjaansa tunnen tarttuvani hänen
käteensä! Mestarista, Eino Leinon elämäkerrasta oli vaikeaa irrottautua.
Alussa mainitussa eläkeläisten
piirissä todettiin ohimennen, että lieksalaiset
veljekset, Makkosen Jussi ja Matti ovat saaneet mainetta Sibeliuksen musiikin
tulkitsijoina. Valtakunnan päälehti HS kirjoittaa
Jussi Makkosen tälle vuodelle ohjelmoiduista, läntiseen maailmaan suuntautuvista konsertointisuunnitelmista.
Minulla, vähän musiikkiin
paneutuneella, ei ole ollut vastaavia musiikkielämyksiä kuin Makkosten poikien
sellon soitto; vaikkapa Matin soittama
Sibeliuksen Impromptu pianisti Rait Karmin säestämänä tahi Finlandia Lieksan
kirkossa muutama vuosi sitten pienellä soitinkokoonpanolla esitettynä. Ja vielä: mikä innostuneisuus ja lämpö
säteilee näistä pojista. Se saa parkkiintuneimmankin hengen heräämään!
Kelpaa elää ja nauttia
näistä hedelmistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti