Kirpparilöytö

Nappasin kirjahyllystäni pienen kirjasen, jonka ostin parikymmentä vuotta sitten kirppikseltä. Sitä en hennoisi heittää pois: Siivoojan raportti, Tammen kustantama, ruotsalaisen Maja Ekelöfin kirjoittama ja Elvi Sinervon suomentama. Vuodelta 1970.

Kirja on Maja Ekelöfin päiväkirja vuosilta 1965 – 1969. Eletään aikaa kun Palme eli vielä, Johnsonista oli tehty USA:n presidentti Kennedyn murhan jälkeen ja Vietnamin sota oli täydessä käynnissä. Prahaan vyöryi panssarivaunuja

Kirjan etusivulla on sitaatti:

Maailma on kuin helvetti. Sekä piinattuina että piruina siinä ovat ihmiset.  (Shopenhauer).

Tämä sitaatti  hätkähdytti ja samalla herätti kiinnostukseni kun kirja osui kirppiksellä käteeni. Maja Ekelöf on ihailtava, tietoinen ihminen minun mittapuuni mukaan. Hän opiskeli niitä ja näitä yliopistotasolla. Poikansa nimittivät häntä fil.siiv.  Hän luki laajalti mainiten kirjassaan joitakin kirjailijoita ohimennen, kun niillä oli yhteys tekstiin, joissa hän päätteli, tuskitteli ja mietti. Vaikeaa oli siivoojan palkalla elättää ja kouluttaa viisilapsinen perhe. Jokapäiväiset huolet ja murheet eivät kuitenkaan sammuttaneet hänen tiedon janoaan. Lukijalla on tuntuma että kirjoittaessaan hän ei ollut pystyyn kuollut jaarittelija vaan luova ja herkkä, valveutunut ajattelija sekä myötätuntoinen; ihailtava ihminen.

Hän esitteli tuttavapiirinsä seuraavasti:

Yksi ampuu pikkulintuja.

Yksi lukee Sigge Starkia.

Yksi sanoo että FNL:n tiedotuslehti on kommunistista propagandaa.

Yksi menee katsomaan Kar de Mumman revyytä silloin kun hän kerrankin käy Tukholmassa.

Yksi uskoo persoonalliseen jumalaan.

Yksi lukee vain ne rivit joissa on sana huora (Mobergin kirjoista).

Jotkut jahtaavat koko ajan aviomiehiään.

Toiset pesevät ikkunoitaan, autojaan, ajavat ”torpalleen” tai kesämökilleen.

Minä olen itse heistä viheliäisin

Onko siis kumma että viihdyn paremmin kirjallisuuden maailmassa kuin siinä maailmassa jota sanotaan todelliseksi.

Maja Ekelöfin kirjoittelun perusteella on pääteltävissä, että hän on sosialisti tai jopa kommunisti. Hän odottaa Marxin ja Engelsin ennustamaa kapitalismin luhistumista, jolloin yksityinen omistusoikeus hävitetään ja sen mukana luokat ja luokkaherruus. .

Ekelöf kirjoittaa:

Monta kertaa elämässäni minä olen tavannut ihmisiä jotka ovat säälineet minua. Surkutelleet. Ne ovat olleet sellaisia ihmisiä joiden puolesta minä taas olisin halunnut surkutella. Vaikka olen ollut köyhempi kuin he, on elämäni ollut mielestäni paljon rikkaampi kuin heidän. He surkuttelevat semmoisen vuoksi mistä eivät tiedä yhtään mitään. He arvioivat elämää eri lailla kuin minä. Mitä ilon syytä heillä on (mietin minä yksinäisyydessä). Heidän tunnettaan omistamisen oikeudesta ei ole koskaan horjutettu. Mutta ihmettelenpä onko heillä koskaan ollut niin hienoja tunne-elämyksiä kuin minulla. (Ei kai voi olla niin täysin tyytyväinen siitä, että omistaa kuolleita esineitä).

  Sitä paitsi olen huomannut, että he ovat neuroottisempia kuin minä.

Kirjat… jos on pääsy niiden maailmaan, niin yksinäisyyttä ei ole.

Silloin ei ole yksinäinen vaikka eläisi suljettuna selliin. Sillä kirjat kantaa mukanaan, ne ihmisellä on sisällään vaikka ne eivät olisikaan käsissä. Voi olla missä vain, jos on päässyt kirjojen maailmaan.

Ekelöf kertoo varastaneensa kynän, jolla kirjoittaa ja paperinkin joka oli heitetty lähes puhtaana roskakoriin. Ruotsi hukkuu paperiin, kehitysmaissa on puute paperista, Ekelöf pohtii ja pitää näpistelyään epärehellisyytenä muistaen hokeman ”Se joka aloittaa nuppineulan varastamisesta, päätyy useimmiten hopeamaljaan” ja toteaa: Ihminen ei ajattele itse.