Helmikuu on tullut, tulleet
valkohanget, pakkanen se nurkissa jo…. Eipä paukuta, vaikka ollaan helmikuun puolivälissä ja talven
pitäisi vanhojen merkkien mukaan olla laatuisimmillaan, mihin kuuluu
pakkasetkin. Eipä huolita valittaa, on vielä aikaa tosi talven tulla. Muuten,
linnut ovat olleet tänä talvena tosi vähissä, vain muutama talitintti
kerrallaan ja vain muutama orava. Jo alkutalvesta ennen pakkasia oli lintulauta
lähes tyhjä vierailijoista.
Kun on lukenut Volter Kilpeä
päiväkaupalla niin tulee olo, ettei osaa kirjoittakaan niin kuin tuntuisi oikein
olevan. Mistä löytyisi hyviä kuvailevia sanoja, rönsyileviä riimejä ja mitä vielä.
Pitäjän pienempiä-osassa jäi
mieltäni kaivelemaan Kilven kuvailema
hässäkkä Ylistalon oraspellolla. Ajattelin sen luettuani, ettei Kilvellä ole
kokemusta hevosten käyttäytymisestä eikä miehen ketteryydestä.
Kilpi kuvailee saman tarinan toisessa yhteydessä miten nuoret miehet riijjuulle mennessään nousivat veräjien kohdalla tapaamiensa laitumella olevien hevosten selkään ja karauttivat niillä ratsastaen seuraavalle veräjälle ilman ohjaksia jalkoväliin hevosta puristaen. Selkään pääsy saattoi olla hyvinkin mahdollista, jos hevonen saatiin luottavaiseksi esim. leivän palalla houkutellen suostuvaiseksi siihen, että tuttu naapuritalon poika hivuttautui selkään ilman ohjaksiakin. On kiusallista jos lukija kokee kirjoittajan liioittelevan tai puhuvan palturia. En edes ja nimenomaan en sellaista voi hyväksyä Kilvelle.
Epäily, että Kilpi kirjoittaa palturia liittyy tarinan siihen osaan, jossa Ylistalon isäntä Esa ei ole huolehtinut veräjän korjaamisesta ja Alastalon hevoset tunkevat siitä Ylistalon oraspellolle. Kilpi kuvailee kuinka isäntä-Esa loikkaa vauhdilla Ruskon selkään ja ohjaa sitten hevosen Alastalon pihaan. Ei onnistu pehmeltä oraspellolta ponnistaminen vaikka lännen filmeistä olisi sellaista nähnytkin. Multaa on lennellyt hevosten kavioista kun ovat mellastaneet pellolla. No, sattuuhan sitä. Lukiessani muutamia vuosia sittten Tuula-Liina Variksen toimittamaa Tarja Cronbergin ”elämäkertaa” olin huomaavinani Variksen siinä kuvatessa tilanteita Höytiäisen jäällä, ettei kuvaus ollut paikoin täsmällistä. Ollessani itse alkuperäinen saarelainen Pielisen Hattusaaresta ajalta, jolloin silta erotti saaren mantereesta, ovat minulle omakohtaisesti tuttuja tilanteet, joita voi jäällä eri keliolosuhteissa sattua. Tämä sivujuonne siksi, että oletan Variksen olleen kokematon jäällä liikkuja ja Kilven kokematon hevostelija.
Kilpi kuvailee saman tarinan toisessa yhteydessä miten nuoret miehet riijjuulle mennessään nousivat veräjien kohdalla tapaamiensa laitumella olevien hevosten selkään ja karauttivat niillä ratsastaen seuraavalle veräjälle ilman ohjaksia jalkoväliin hevosta puristaen. Selkään pääsy saattoi olla hyvinkin mahdollista, jos hevonen saatiin luottavaiseksi esim. leivän palalla houkutellen suostuvaiseksi siihen, että tuttu naapuritalon poika hivuttautui selkään ilman ohjaksiakin. On kiusallista jos lukija kokee kirjoittajan liioittelevan tai puhuvan palturia. En edes ja nimenomaan en sellaista voi hyväksyä Kilvelle.
Epäily, että Kilpi kirjoittaa palturia liittyy tarinan siihen osaan, jossa Ylistalon isäntä Esa ei ole huolehtinut veräjän korjaamisesta ja Alastalon hevoset tunkevat siitä Ylistalon oraspellolle. Kilpi kuvailee kuinka isäntä-Esa loikkaa vauhdilla Ruskon selkään ja ohjaa sitten hevosen Alastalon pihaan. Ei onnistu pehmeltä oraspellolta ponnistaminen vaikka lännen filmeistä olisi sellaista nähnytkin. Multaa on lennellyt hevosten kavioista kun ovat mellastaneet pellolla. No, sattuuhan sitä. Lukiessani muutamia vuosia sittten Tuula-Liina Variksen toimittamaa Tarja Cronbergin ”elämäkertaa” olin huomaavinani Variksen siinä kuvatessa tilanteita Höytiäisen jäällä, ettei kuvaus ollut paikoin täsmällistä. Ollessani itse alkuperäinen saarelainen Pielisen Hattusaaresta ajalta, jolloin silta erotti saaren mantereesta, ovat minulle omakohtaisesti tuttuja tilanteet, joita voi jäällä eri keliolosuhteissa sattua. Tämä sivujuonne siksi, että oletan Variksen olleen kokematon jäällä liikkuja ja Kilven kokematon hevostelija.
Muuten,
Pitäjän pienemmissä Iso-Vileenin muistellessa nuoruuttaan ja katsellessaan Ylistalon ikkunasta oraspellolla häärivää Liisaa Kilpi on kirjoittanut Iso-Vileenin suuhun seuraavan repliikin: ”…Ruohonyrtti poimittuna on pian korrenkarsta kourassa ja neidonherke siippana pian riivinrauta talossa, tänäinen ihme ja elämän palsami huominen tosi ja kiviriippa, silmien sula riitáa ja rippiä ryppyjen kipistyksistä, kielenliverä sahanterän hammasviroissa armiaalla ja rannetaipumain heinänhivelät laudanmarrasta eukon nystyröissä!” Liekö Kilven omaa kokemusta morsion vaimoksi muuttumisesta vai liekö kuulopuhetta tai kuvittelua!
Pitäjän pienemmissä Iso-Vileenin muistellessa nuoruuttaan ja katsellessaan Ylistalon ikkunasta oraspellolla häärivää Liisaa Kilpi on kirjoittanut Iso-Vileenin suuhun seuraavan repliikin: ”…Ruohonyrtti poimittuna on pian korrenkarsta kourassa ja neidonherke siippana pian riivinrauta talossa, tänäinen ihme ja elämän palsami huominen tosi ja kiviriippa, silmien sula riitáa ja rippiä ryppyjen kipistyksistä, kielenliverä sahanterän hammasviroissa armiaalla ja rannetaipumain heinänhivelät laudanmarrasta eukon nystyröissä!” Liekö Kilven omaa kokemusta morsion vaimoksi muuttumisesta vai liekö kuulopuhetta tai kuvittelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti