Tänä aamuna yle-ykkösellä haastateltiin kahta valokuvaajaa. Kuultuani parahtelun, "hirveen kaunis, hirveen ihana", höristin korviani. Puhuja oli nainen. Sama keskustelija käytti puheessaan vieraskielistä käsitettä konteksti. Siitäkin on tullut kovin yleinen tarkoittamaan suomenkielistä vastinetta, asiayhtes. Hirveä tuntuu olevan yllättävän yleinen paljoutta tai määrää tarkoittavassa merkityksessä, vaikka ei tarkoitettaisi mitään epämiellyttävää tai pelottavaa. Poistan varmistimen kun kuulen asiantuntijaroolissa olevan käyttävän tätä hirveä-käsitettä muussa kun sen varsinaisessa merkityksessä. Vastaavia, suomenkielisiä huolimattomia sanavalintoja, ovat mm. mieletön/mielettömästi ja ääretön/äärettömästi, etenkin viimeksi mainittu.
Palatakseni alkuun, varsinaiseen aiheeseeni, olen ymmärtävinäni, että haastattelussa esillä ollut valokuva keinutuolissa istuvasta ei-suomalaisesta siirtolaisnaisesta jossakin Pohjanmaalla oli hirveydessään ja kauneudessaan ihana. Hirveys tai hirvittävyys siinä on kiinnostava. Keinutuoli edustaa jotakin perin juurin suomalaista, melkein pelkkää sunnuntaita. Se on tuvassa isännän paikka. Miten siihen suhtautuu asetelma; siirtolaisnainen lapsi sylissään. Melkein provokatorista päästää vieras ulkomaalainen, turvapaikan hakija talon parhaalle paikalle. Luulen valokuvaajan, joka radio-ohjelmassa ilmaisi kokemuksensa käsitteellä hirveän ihana, olleen kateellinen kuvan ottaneelle. Kuvaustilannehan oli ollut tuhannen taalan paikka, täysosuma!
kevätaurinko lämmittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti