Volter Kilpeä ja Hiljaa muistelemassa

Näin ilmoituksen, jolla myydään kulttuurimatkaa otsikolla: Volter Kilven maisemiin Kustavissa. Ilmoituksen mukaan tapahtuman taiteellisena johtajana on kirjailija-teatteriohjaaja Juha Hurme.

Juha Hurme arvioi  v.2014 ilmestyneessä kirjassaan Nyljetyt ajatukset että ihmiskuvauksissa  Kilven ylittäviä ovat vain Aleksis Kivi ja Joel Lehtonen. Hurme analysoi Kilven tuotantoa kiinnostavalla tavalla. Hurmeen mukaan luku seitsemän ilmenee Alastalon salissa kuten Tuntemattomassa sotilaassa ja Seitsemässä veljeksessäkin.

Luettuani Laura Kokon toimittaman Volter Kilven kirjeet ihastukselleen ja myöhemmin aviovaimolleen Hilja Vanhakartanolle jäi minulle, tavalliselle tavikselle käsitys, että Kilven ”kirjerakkauteen” liittyi jotain kummallista jopa traagista. Kilpi painosti Hiljaa kirjallisilla rakkaudentunnustuksillaan. Hänellä oli sana hallussa. Hän oli jo julkaissut Bathseban!

Hiljasta oli tullut Kilvelle päähänpinttymä ja haaste. Kilpi kuorruttaa Hiljaa kuin kermakakkua omien omituisten haaveidensa ja unelmiensa toteuttajaksi tai haavojensa parantajaksi. Ei ole ihme, että Hiljan vanhemmat olivat huolestuneita ja halusivat katkaista tämän houkuttelu-suitsutussuhteen.  Ei tarvitse ihmetellä Hiljan hämmennystä, jopa neuvottomuutta vastata Kilven kirjeisiin. On ilmiselvää, että Hilja oli aseeton Kilven vyörytyksessä.  Kilpi oli henkisesti häiriintynyt, minun mielestäni.  Kilpi oli jo 30-vuotiaana harmaantunut. Mitä hänen kokemusmaailmaansa kuuluikaan ennen Hiljaa? Jäikö Hilja sen vyöryn alle, joka oli ylivoimainen Kivelle itselleen?  

 Hilja oli opiskellut vuoden lääketieteellisessä tiedekunnassa, mutta halusi lopettaa sen ja aloittaa taideopinnot seuraavana vuonna.  Hänen vanhempansa eivät suostuneet päästämään Hiljaa enää jatkamaan opintoja kun olivat saaneet tietää Volter Kilven tiiviistä yhteydenpidosta opiskelukaupungissa. He eivät luottaneet Kilpeen, koska olivat saaneet tietää mm. Kilven mielenterveysongelmista. Kilven taloudellinenkin tilanne oli epävarma. Vanhemmat vaativat Hiljaa lopettamaan yhteydenpidon.  Kilpi piti omasta puolestaan sitkeästi yhteyttä kirjeitse Hiljan kotiin, jonne Hilja oli joutunut jäämään vanhempiensa kieltäydyttyä enää kustantamasta hänen opiskeluaan kaupungissa.

On ymmärrettävää, että ratkaisu oli Hiljalle vaikea. Suhteen katkaiseminen ja  luopuminen päätähuimaavista kirjeissä ilmaistuista suosionosoituksista olisi ollut menetys, vaikka mies ei olisi herättänytkään hänen aitoja pakottomia naisellisia tunteitaan. Miten päästä edes eroon miehestä, jonka kiintymys tuntui velvoittavan Hiljaa.  Luottiko Hilja, että hänen naiselliset tunteensa heräisivät avioliitossa.  Porvarillinen avioliitto akateemisen miehen rinnalla saattoi tuntua siedettävältä ratkaisulta kun vaihtoehtona oli yksinäisyys maaseudulla. Olihan Hilja jo naimaiässä,  23-vuotias.  Uhkana oli jo vanhapiikuus.  Pois,  pois, ainakin kodin ahtaasta ja rakkaudettomasta ilmapiiristä  uusien mahdollisuuksien lähelle kaupunkiin, lienee tullut Hiljan mieleen.

Hiljan kotitalo oli varakas ja perhe monilapsinen. Perheenjäsenten  keskinäiset suhteet eivät olleet läheiset. Hilja teki lopulta päätöksen erota kodistaan ja liittyä Kilpeen vastoin perheensä tukea.  Avioliitto solmittiin ilman vanhempien suostumusta  kesällä v.1907 pienin muodolllisuuksin. Hilja oli silloin 23-vuotias ja Kilpi 33-vuotias. Puolisoiden enimmäkseen kirjeellinen yhteydenpito ja tuttavuus oli kestänyt noin 2 vuotta..

Minusta on merkillistä, miten Kilven tuotanto tyrehtyi kokonaan hänen mentyään naimisiin. Kilven tuotantoa oli julkaistu ennen Hiljaa  v. 1900 Bathseba, v. 1902 Parsifal ja jotain muuta, mutta v.1903 julkaisu käsitykseni mukaan loppui vuosikymmeniksi, ainakin kirjojen muodossa. Vasta v.1933 ilmestyi Kilven pääteos Alastalon salissa.

Perheeseen syntyi kolme lasta. Hilja kuoli 20 avioliittovuoden jälkeen 1927, jolloin hän oli 43-vuotias. Hiljakin oli eläessään harrastanut kirjoittamista. Sillankorven emäntä-niminen näytelmä oli jo julkaisuvuotenaan esitetty Tampereen Teatterissa. Olisi kiinnostavaa lukea tuo näytelmä. Mistähän löytyisi?

Volter Kilven elämäkerta antaa vielä odottaa. Dietrich Assmann on tehnyt sitä jo 10 vuotta.  Nuoren Kilven elämäkerran, Nuori Volter Kilpi, on kirjoittanut Vilho Suomi. Olen kiinnostunut Volter Kilven avioliittovuosista.  Mitä soidinajan päättymisen, arkirealismin ja konkretian rajapinnassa tapahtui. Odotan kiinnostuneena Kilpi-elämäkertaa.

Oli kulunut 30 vuotta edellisestä julkaisusta ja 6 vuotta Hiljan kuolemasta kun Kilpi "pamauttu pöytään" Saaristolaissarjan. Kustavilaisten ökytalollisten taustat, tavoitteet, tekemiset ja tietämiset, vieläpä haaveetkin Kivi vyöryttää lähes hukuttavassa ja huumaavassa sanakirjossa.

Juha Hurme kertoo alussa mainitussa, Nyljetyt ajatukset-teoksessaan, soutumatkastaan Kustavista pitkälle pohjoiseen, Hailuotoon.  Heti veneen irrotua rannasta puheen aiheeksi nousee luonnostaan Kilven kertomukset kustavilaisesta lähes sata vuotta sitten eletystä elämästä.  Hurme tuntuu olevan Kilpi-Fani. Niin minäkin, mutta vain Alastalon salin perusteella.