Suomalaisuuden päivänä 10.10 vierailimme Inkan kanssa Yrjönhovissa tarkoituksenamme viihdyttää siellä asuvia vanhuksia. Esitimme sikermän Inkan valitsemia runoja. Yksi yhdessä esittämämme oli seuraava, Claes Anderssonin kirjoittama:
”Muutu sinä kuuseksi niin minä muutun koivuksi
Niin sinä suojaat minua ja lämmität kylminä kausina
Vastalahjaksi minä tanssin sinulle kesän öinä niin että sinä jaksat kestää
juuriesi raskasmielisyyden routaisessa mullassa
Niin meistä yhdessä tulee toisillemme enemmän kuin me yksin olisimme,
pidetään huolta puolin ja toisin ja jaetaan ilo
niin me jaksamme jatkaa työtämme, kasvamista, keskellä kaikkea joka hylkii ja uhkaa
kun linnut ovat jättäneet meidät ja ottaneet charterin huolettomina parvina etelän lintukeskuksiin”
.
Minä esitin koivua lehdenvihreä viitta hartioillani, Inka kuusta. Inka nousi mustalle tuolin korkuiselle jakkaralle ja lurautteli säkeiden välissä ääniä huuliharpustaan.
Myyttisessä mielessä kuusi on miespuolinen ja koivu naispuolinen hahmo Linnut ovat kuin poismuuttaneet lapset, joita odotamme palaavaksi
Vanhukset näyttivät piristyvän. Se että tulimme vieraina ja halusimme kohdata heidät näytti aluksi monista aivan oudolta. Muutamat tuskin osasivat sanoa nimensä. Myöhemmin Inkan lausuessa ja pyörähdellessä lattialla kuin perhonen vanhusten ilmeet alkoivat elää ja pään asento kertoi kiinnostuksesta. Tuokio oli lyhyt kuin hipaisu Menin pois hämmentyneenä.
Minulle on kerrottu, että eräs lieksalainen rouva käy laulamassa vanhusten kanssa. Lapsena ja koulussa opittujen laulujen sanat muistuvat mieleen yhdessä laulettaessa. Vaikkapa: ”Miks` leivo lennät Suomehen niin varhain kevähällä?”.Tekee mieli mennä mukaan.