Tuula-Liina Varis vieraana

Tuula-Liisa Variksen yksi novelli vasta ilmestyneessä novellikokoelmassa kertoo  Hanneksen ja Esterin rakkaudesta  Kokoelman  nimi on Että tuntisin eläväni. 

Tuula –Liina Varis vieraili tänään Lieksan kirjastolla esittelemässä uutta kirjaansa ja vastaili yleisön  kirjallisuutta koskeviin kysymyksiin. Tupa oli täynnä. Osa kuulijoista joutui seisomaan salin perällä. Kun paikka on lukusali, akustiset ominaisuudet eivät ole parhaat mahdolliset luentoja varten. Suuri yleisömäärä vahvisti vielä vaimennusta. Takana valitettiin, ettei kuulu. Käsitykseni mukaan äänentoistoa olisi helppo korjata teknisillä laitteilla, eikä olisi kalliskaan toteuttaa.  Jos istuimet sijoitettaisiin kuten Rosa Liksomin luentotilaisuudessa kuuluvuus olisi parempi. Silloin tuolit oli sijoitetettu  kehään/rintamaan puhujan eteen..

Minulla oli ennakkoluulo Variksen ”rakkausnovellien ” suhteen. Oikeastaan olen hyvin vähän lukenutkaan naisten kirjoittamia, etenkään ns. rakkausromaaneja. Rosa Liksom ja tietysti Jotuni, Helvi Hmäläinen ja onhan niitä montakin kun alan muistella. Rosa ja Jotuni  eivät kirjoita rakkaudesta vaan elämästä kaikkine piirteineen Varis yllätti positiivisesti. Hanneksen ja Esterin suhteen syntymiskohtauksessa  koin tosiasioiden toteutumisen, jos niin voi ollenkaan luonnehtia rakkaussuhteen kyseessä ollen. Variksen toimittajana kirjoittamia juttuja olen lukenut mielelläni.

Keskustelussa esitettiin, että novellit voitaisiin ryhmitellä omaksi ryhmäkseen hyllyssä. Minä en esittänyt mitään, mutta haluaisin että nobelistit olisivat omassa hyllyssään helposti löydettävissä.

Tilaisuuden päätyttyä tyrkkäsin takahuoneessa  Varikselle, kirjailijaliiton puheenjohtajalle, pohjois-karjalaiselle vaikuttajalle kirjallisuuden alalla uuden kirjan Eläkeläisenä maaseudulla, jonka tekemiseen olen muutamalla sähköpostitekstillä osallistunut. Varis kertoi juuri valmistelevansa  eläkeläisyyttä, vanhuutta tai jotain muuta sen tapaista  juttua Kirjailija-lehteen. Täysosuma!

Kannatti mennä tilaisuuteen. Aion lukea Variksen rakkausnovellit. Käsitteleekö hän niissä elämäänsä Pentti Saaikosken vaimona? Kiinnostaa, mitä hän siitä kirjoittaa vai kirjoittaako mitään. Saarikoski oli tunnetusti estoton ja kursailematon ainakin kirjoittaessaan. Saarikoski oli todennäköisesti normaali suomalainen murrosikäinen, joka ruiskutti spermaansa päiväkirjansa sivuille. Niin kirja Saarikosken nuoruusvuosista yrittää todistaa.

Rosa Liksom ja surutunnelmaa kirjastolla

Lauantai-iltapäivällä  väkeä virtasi kirjaston yläkertaan. Tuoleja tarvittiin aina vaan lisää..  Iso lukusali tuli täyteen. Olin Inkan apuna virittämässä pöytää tuloportaiden vierustalle. Kuusen oksat ja sytytetyt kynttilät pöydällä viestivät asiastamme.

Osa yleisöstä oli pukeutunut mustiin. Kolmella naisella oli suruharsoinen hattu. Vietimme noin puolen minuutin pituisen hymisevän suruhetken Kolin ikikuusen muistolle. Inka esitti Viljo Tuomelan Kolin metsille kirjoittaman runon.

Tilaisuuden pääesiintyjä oli Rosa Liksom, tämän vuoden Finlandia-kirjailija. Pentti Stranius johdatteli  ja haastatteli kirjailijaa. Rosa valloitti suuren yleisön räiskyvällä temperamentillaan ja välittömyydellään. Esiintymistään tuntemattomana kirjailijauransa alkuaikoina hän perusteli mm: Olisi ollut itsemurha ilmaista itsensä, kun muistaa miten naapurikylän pojalle Timo Mukalle kävi.

Hän kertoi miten vahvasti on reagoitu hänen Finlandia-palkintoonsa. Syntymäseudulla Perä-Pohjolassa hänelle on osoitettu monin eri tavoin huomiota. Tonttia eivät kuitenkaan ole luvanneet, hän nauraa. Aikaisemmin julkaistujen teosten uudetkin painokset ovat loppuunmyydyt.

Rosa on kosmopoliittti, oman tiensä kulkija, monitaiteellinen ja uusiutumiskykyinen. Siperian maisemia hän vertaa Lapin maisemiin toteamalla että Lappi on Länsi-Siperiaa. Keskustelu Rosan palkitusta  Hytti nro 6-nimisestä kirjasta lainehti vilkkaana. Kirjasta oli löydetty monia eri tasoja ja ilmauksia, joita haluttiin tarkentaa oliko tulkinta oikein. Rosa vaikutti hyväntuuliselta ja rentoutuneelta, oli juttutuulella, eikä hänellä tuntunut olevan kiirettä minnekään. Rosan remakka nauru levisi yli salin vähän väliä.

Rosa on maineensa veroinen, kiistelty ja kiitetty, omintakeisuudessaan uusi suomalainen.

Kolin ikimetsän raiskaamisesta johtuvan surun ilmauksen ajoittuminen Rosan esiintymisen yhteyteen oli täysosuma, - meille. Viestimme tavoitti monia.