Identiteettikriisejä

Olen kuullut sanottavan: Kun näytät  kotisi ja kerrot ketkä ovat ystäviäsi niin sen perusteella voi päätellä kuka ja mikä olet. Lukemieni kirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että identiteetti-kysymys on niin tärkeä asia, että siitä saa aikaan kiinnostavia ja jopa järkyttäviä tarinoita

Joyce Carol Oatesin kirjoittama selviytymistarina Haudankaivajan tytär ilmestyi 2009. Se on kertomus mm. siitä mitä tapahtuu kun nainen päättää muuttaa oman identiteettinsä, kun oikean varaan ei tunnu olevan mahdollista rakentaa hyvää elämää. Kirja kertoo Yhdysvaltoihin 1936 muuttaneesta saksalaisperheestä, jonka isä oli ollut Saksassa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa, mutta sai uudessa kotimaassaan juutalaisena työtä haudankaivajana ja työpaikan vierestä murjun asunnoksi perheelleen. Kirjan päähenkilö, perheen vanhin tytär Rebecca oli kaunis, viehättävä ja hoksaavainen. Hän kampesi itsensä eroon juoposta ja väkivaltaisesta miehestä  ja päätti aloittaa uuden elämän. Hän rakensi itselleen uuden identiteetin, synnytti itsensä uudeksi persoonaksi, uudella nimellä ja syntyperällä. Pakeni entistä elämäänsä muuttamalla toiseen osavaltioon. Hän pystyi omaksumaan  menestyjän roolin. Tarinalla on onnellinen loppu monien jännittävien vaiheiden jälkeen. Nainen hurmasi ja vietteli kyvykkäästi ja viehättävästi. Hänen petoksensa tuotti hyvän tuloksen!  Minusta aika omaperäinen stoori.

Luin muutama vuosi sitten Sieppari ruispellossa-kirjan kirjoittaneen J.D. Salingerin elämäkerran, joka ilmestyi heti seuraavana vuonna kirjailijan  kuoleman (2010) jälkeen. Elämäkerturi Kenneth Slawenskin kertomuksen perusteella sain käsityksen, että Salingerin elämää varjosti koko hänen elämänsä ajan asia hänen alkuperästään. Hän oli juutalainen. Hänen perheensä halusi ja pystyikin elämään menestyvän amerikkalaisen elämää, ei-juutalaisena. Tuntui uskomattomalta ja järkyttävältä miten asia vaikutti kirjailijan elämään ja mitä tarvittiin, ettei tämä salaisuus paljastuisi. Minusta surullinen  mutta lukemisen arvoinen elämäntarina.

Filip Roth kirjoittaa Ihmisen tahra-nimisesä kirjassa yliopiston opettajasta, joka polveutui  värillisistä vanhemmista ollen ulkonäöltään erehdyttävästi kuin valkoihoinen. Prostituoitu nainen oli tunnistanut hänen piirteensä ja heittänyt ulos. Hänen isänsä hankki perheen elannon palveluelinkeinoista. Poika ponnisteli ja onnistui saavuttamaan enemmän kuin muut hänen ikäisensä ja kohosikin arvostettuun yhteiskunnalliseen asemaan.  Hän ei voinut esitellä tyttöystäväänsä äidilleen, jotta hänen elämänsä salaisuus ei paljastuisi. Tarina on lavea ja karmea. Lähellä loppua esitetään kysymys: Mikä on ihmisen ydin?

Yksin Berliinissä

Maha tuli kipeäksi lukiessani Hans Falladan  kirjoittaman Yksin Berliinissä.  Miksi kirjalle oli annettu nimi Yksin Berliinissä. Ehkäpä siksi, että ihminen Berliinissä vuoden 1940 vaiheilla olisi todennäköisesti ollut paremmin turvassa jos hän ei olisi tavannut ketään,  puhunut kenellekään eikä ollut kontaktissa ympäristöönsä. Oli vaarallista nähdä, reagoida , -ajattelukin oli vaarallista jos asenne ei ollut Heil Hitler!

Kirjan päähenkilöinä on työläispariskunta, joka haluaa vaikuttaa ympäristöönsä kirjoittamalla ja jakelemalla salassa pidettävän luonteisia kortteja.

Hans Fallada, oikealta nimeltään Rudolf Ditzen,  syntyi 21.7.1893 Greifswaldissa maaoikeuden tuomarin poikana, muutti 6-vuotiaana Berliiniin perheensä mukana.. 

Hän kuoli 1947 juuri ennen tämän teoksen ilmestymistä.

Kymnaasia käydessään 18-vuotiaana Rudolf  lavasti ystävänsä kanssa kaksintaistelun. Siinä Rudolf loukkaantui vakavasti, hänen ystävänsä Hans Dietrich von Necker kuoli.

Seuraavana vuonna Rudolf oli hoidettavana hermoparantolassa.

Kirjan jälkisanoiksi on kirjoitettu mm: Onkohan tällaista sattunut ennen? Saksalaisen kirjailijan teoksesta sukeutuu yli kuusikymmentä vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen kansainvälinen tapaus, nettikirjakauppa Amazonin ykköshitti ja kahdenkymmenen maan myyntilistojen kärkinimi. … Kuvaus natsivaltaa vastustamaan nousevista pienistä ihmisistä liikuttaa lukijoiden mieltä ympäri maailmaa.

Aika on ilmeisesti vastaanottavainen tiedolle, että maassa, jonka pimeää kautta on maailmalla pitkään synkentänyt kollektiivisen syyllisyyden leima, kuului Hitlerin vastaiseen  oppositioon yksittäisten maineikkaitten hahmojen ohella tällaisia ”ihan tavallisia” saksalaisia….

Mietin, miksi kirjan lukeminen teki kipeää. Onko siinä jotain tuttua

Kirjassa on hyvä liitehakemisto. Valokuvia oikeudenkäyntipöytäkirjoista ja kirjeistä, lisäksi nimien ja termien selitykset.

Kirjailija ja esseisti Tommi Melender arvioi kirjaa blogissaan  sanoin: Hieno lukuelämys lisäten vielä, että se kouraisi vatsanpohjaa.

Mihin avustukset menevät?

Mihin kehitysyhteistyö- tai avustusrahat käytetään? Kysymys heräsi todellisena kun Tarja Tuovinen kertoi Lieksan kirjastolla uuden kirjansa Hikeä, kyynleitä ja sideharsoa-esittelyssä  pitkäaikaisista kokemuksistaan avustustyössä eri puolilla maailmaa, Sri Lankasta  Afganistaniin ja  Afrikan eri puolille. Tarja kertoi kohteita nimeämättä, että avustustyöhön kerättyjä varoja käytettiin muuhunkin kuin varsinaiseen avustustyöhön ja sen organisointiin, mm. sotilaiden asehankintoihin. Hämmentyneenä kuulijana saattoi kysyä, kannattaako antaa rahaa avustusjärjestöille, jos samalla luodaan edellytykset sorrolle ja väkivallalle. Minkä verran kummirahoista pääsee perille.

Pekka Haavisto korosti ministeriksi nimittämisensä aattona, että kotimaassa valtion yritysten valvonnan kehittämisen rinnalla on kehitettävä kehitysyhteistyövarojen käytön valvontaa. Onhan jo pitkään ollut tiedossa että kehitysmaavaroilla pidetään yllä paljon muuta kuin paikallista kehittämistä ja sikäläisten ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen tähtääviä toimia.

Viittaako samaan suuntaan ympäristöministeri Ville Niinistön tekemä  avaus Varsovan ilmastokokouksessa käsiteltäessä kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitusta. Niinistön mukaan Suomi kasvattaa ilmastorahoitustaan ensi vuonna. Rahat tulevat kehitysyhteistyörahoituksen sisältä. Tämä tarkoittanee sitä, että kehitysyhteistyövaroja suunnataan uudelleen keskittyen päästöjen vähentämiseen.  Voidaanko se organisoida niin, että entistä enemmän rahasta menee oikeaan osoitteeseen. Uudet asiantuntijat ja toimijat astukoot tehtävään, toivottavasti riittävän  tietoisena jopa huolestuneina ilmastomuutoksen aiheuttamasta uhkasta erityisesti kehitysmaissa.