Identiteettikriisejä

Olen kuullut sanottavan: Kun näytät  kotisi ja kerrot ketkä ovat ystäviäsi niin sen perusteella voi päätellä kuka ja mikä olet. Lukemieni kirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että identiteetti-kysymys on niin tärkeä asia, että siitä saa aikaan kiinnostavia ja jopa järkyttäviä tarinoita

Joyce Carol Oatesin kirjoittama selviytymistarina Haudankaivajan tytär ilmestyi 2009. Se on kertomus mm. siitä mitä tapahtuu kun nainen päättää muuttaa oman identiteettinsä, kun oikean varaan ei tunnu olevan mahdollista rakentaa hyvää elämää. Kirja kertoo Yhdysvaltoihin 1936 muuttaneesta saksalaisperheestä, jonka isä oli ollut Saksassa hyvässä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa, mutta sai uudessa kotimaassaan juutalaisena työtä haudankaivajana ja työpaikan vierestä murjun asunnoksi perheelleen. Kirjan päähenkilö, perheen vanhin tytär Rebecca oli kaunis, viehättävä ja hoksaavainen. Hän kampesi itsensä eroon juoposta ja väkivaltaisesta miehestä  ja päätti aloittaa uuden elämän. Hän rakensi itselleen uuden identiteetin, synnytti itsensä uudeksi persoonaksi, uudella nimellä ja syntyperällä. Pakeni entistä elämäänsä muuttamalla toiseen osavaltioon. Hän pystyi omaksumaan  menestyjän roolin. Tarinalla on onnellinen loppu monien jännittävien vaiheiden jälkeen. Nainen hurmasi ja vietteli kyvykkäästi ja viehättävästi. Hänen petoksensa tuotti hyvän tuloksen!  Minusta aika omaperäinen stoori.

Luin muutama vuosi sitten Sieppari ruispellossa-kirjan kirjoittaneen J.D. Salingerin elämäkerran, joka ilmestyi heti seuraavana vuonna kirjailijan  kuoleman (2010) jälkeen. Elämäkerturi Kenneth Slawenskin kertomuksen perusteella sain käsityksen, että Salingerin elämää varjosti koko hänen elämänsä ajan asia hänen alkuperästään. Hän oli juutalainen. Hänen perheensä halusi ja pystyikin elämään menestyvän amerikkalaisen elämää, ei-juutalaisena. Tuntui uskomattomalta ja järkyttävältä miten asia vaikutti kirjailijan elämään ja mitä tarvittiin, ettei tämä salaisuus paljastuisi. Minusta surullinen  mutta lukemisen arvoinen elämäntarina.

Filip Roth kirjoittaa Ihmisen tahra-nimisesä kirjassa yliopiston opettajasta, joka polveutui  värillisistä vanhemmista ollen ulkonäöltään erehdyttävästi kuin valkoihoinen. Prostituoitu nainen oli tunnistanut hänen piirteensä ja heittänyt ulos. Hänen isänsä hankki perheen elannon palveluelinkeinoista. Poika ponnisteli ja onnistui saavuttamaan enemmän kuin muut hänen ikäisensä ja kohosikin arvostettuun yhteiskunnalliseen asemaan.  Hän ei voinut esitellä tyttöystäväänsä äidilleen, jotta hänen elämänsä salaisuus ei paljastuisi. Tarina on lavea ja karmea. Lähellä loppua esitetään kysymys: Mikä on ihmisen ydin?