Ennan kirjoittama Pieni
poika (LL 2.11.2013) lukijan napakymppi-palstalla teki minuun ”vaikutuksen”.
Kyyneleen tapainen sumensi silmää ja sydänalassa jokin liikahti. Pieni on kaunista, sopisi
tähänkin. Pienellä tekstimäärällä voi ilmaista parhaimmillaan enemmän kuin
paljolla..
Viime viikkoina on ollut
kirjamessuja ja ties mitä kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia. On ollut
kuulemma jokin skandaalin tapainenkin, kun joku älykkö alkoi herjata nykyisiä
kirjamassoja ja uusien julkaistujen kirjojen tasoa.
Minäkin olen osallistunut
samaan herjaamiseen. Kirjoja julkaistaan sellaisella volyymilla, että
tavallinen kirjastonkäyttäjä on pulassa. Uskoako kustantajien kehuja,
kirja-arvosteluja vai onko vain käytävä itse käsiksi uutuuksiin. Mauno Saaren kirjoittamassa
elämäkerrassa Paavo Haavikko sanoo itsestään, että hänellä on jonkinlainen
moraalinen krapula siitä, että hän kirjoittaa ja julkaisee. Haavikon mielestä
on ajanhukkaa lukea häntä kun on niin paljon aikaisemmin julkaistuja kirjoja
jotka kannattaisi lukea! Sen sanoja oli Paavo Haavikko! Mutta
lukeminen kannattaa aina, kuten Jörn Donner kirjamainoksessa julistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti