Tavvoo savvoo on savon
kielen sanakirja vuodelta 1997. Kirjoittaja kotiseutuneuvos Unto Eskelinen (1921) on kuopiolainen kansakoulunopettaja,
monitahoinen kultturivaikuttaja ja savon kielen tulkitsija. Ostin tämän kirjan asuessani Etelä-Suomessa. Oli nautinto lukea Eskelisen taiturimaista savon viäntöö. Kuvittelin
istuvani lapsuuskotini uuninvieruspenkillä.
Muutama päivä sitten sattui
käteeni Raija Lakion kirjoittama Makkee-Sortin sakki. Tärkeimpinä tapahtumapaikkoina
ovat Kontiovaara, Karsikko ja Hirvivaara. Näillä kylillä puhuttiin kirjan tapahtuma-aikaan 1940-luvulla ja
myöhemminkin savon murretta läheisesti muistuttavaa
pohjois-karjalan murretta. Kirja on
käsittääkseni osittain tosiasioihin
perustuva ”dramatisoitu” muistelmateos harvaanasuttujen itä-suomalaisten kylien
ihmisten arkielämästä. Olen selaillut Raija Lakion kirjaa edestakaisin tavoitellen siitä minunkin
lapsuudessani ja kotikylälläni
Hattusaaressa puhuttua kieltä. Vanhan asutuksen hävitttyä kyliltä ja ainakin Hattusaaren muututtua lähes kokonaan lomasaareksi on murrekin häviämässä. Sitä ei enää tarvita.
Luin aivan muutama päivä sitten ilmiöstä kielen diversiteetti. Huoli monimuotoisuuden vähenemisestä luonnossa on
tuttu puheenaihe, mutta sehän koskee todella myös kieltä. Minusta kielen tai
murteen häviäminen on lopullinen, koska kielen uudelleensyntyminen on mahdotonta kuten
eliöiden sukupuutosta selviäminen.
Menetimme oman äidinkielemme,
murteemme ns. sivistyksen tavoittelussa. Koulusta se alkoi. Murteella puhuminen
oli pahasta, piti opetella ns. kirjakieli.
Muutettuani pääkaupunkiin
nuorena tyttönä muiden täkäläisten nuorten malliin kysyttiin minulta
työpaikalla kun tiedettiin mistä olen lähtöisin: Osaatko sanoa kualkiärylöitä. Kyllä
siinä meni halut viäntee savvoo.
Parikymmentä vuotta sitten matkustettaessa pääkupunkiseudulta Lieksaan
Varkauden seutuvilla alettiin huoltoasemalla kysyä: Mitteepävielä tai saesikko
olla jottain muuta ja lopuksi olokkeepa hyvä. Tänä päivänä toivotetaan: Hyvää päivän jatkoa etelä-suomalaiseen
malliin. Oletan, että parinkymmenen vuoden päästä toivotetaan yhä useammassa
paikassa: Hävönaisdei.
Raija Lakio on onnistunut
monessa kohtaa hykerryttävällä tavalla jäljittelemään murteellista ilmaisua. Monessa kohdassa koen lukiessani, ettei asiaa
sanota kyseisellä tavalla pohjois-karjalaisessa murteessa. Ymmärrän, että eri kylissä
sen aikaisten huonojen kulkuyhteyksien takia kehittyi kielikin, -voisiko sanoa kyläkohtaiseksi kuten syntyi eri kaupunkien oma slangi. Toisaalta
murteellisen kielen kirjallinen ilmaisu on ongelmallista. Kirjan Tavvoo
savvoo-tekijä Unto Eskelinen avaa upeasti savon kielen saloja käyttäen ja
selosten käsitteitä puristussupistuma, assimilaatio, herrastee, ts-yhtymä,
diftongiutuminen, välivokaali, yleisgeminaatio, redusoituminen jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti