Suomi junttien kieli!

Helsingin Sanomien Kulttuuri, mielipide, tänään-osion ensimmäisellä sivuilla on iso otsikko:  Suomi junttien kieli?  Viikon lopuksi-palstalla  arvioidaan kotimaan ja maailman asioita, kosketusetäisyydeltä. Arvioijana Pekka Mykkänen.

Muutamia päiviä sitten minä nyreksin sitä, että oma alkuperäinen äidinkieleni pohjois-karjalan murre on katoamassa. Nuoruudessani se oli landepaukkujen kieltä. Siitä piti päästä eroon. Inglistyneen nykysuomen ymmärtäminen saattaa olla ennen peruskoulun tuloa ja englannin kielen opetusta koulunsa lopettaneilla joskus vaikeaa.

Nykyisistä yläasteikäisistä Mykkäsen artikkelin mukaan 80% pitää suomenkieltä junttikielenä. Rokki-runouteen se ei heidän mielestään sovi.

Tiedemaailma rakastaa englantia.

Viime maanantaina  Tieteiden talossa pidetyssä Suomiko tieteiden kieli? - seminaarissa on pohdittu suomen kielen asemaa suhteessa englantiin. Artikkelin mukaan seminaarissa käytettiin kovaa kieltä maisteri-eliitistä, joka vähättelee suomeksi julkaistuja tutkimuksia. Suomalaiset opiskelijat tekevät yhä yleisemmin opinnäytetyönsä englanniksi. Kansainvälinen julkaisu edistää urapolkua ja tuo helpommin rahaa.

Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi muistutti  kuinka äskettäinen ilmiö on suomen kielen virallistuminen. Suomen kieli sai tasa-arvoisen aseman ruotsin rinnalla vasta vuonna 1902. Hallinnon ja opetuksen pääkieleksi suomi tuli vasta vuonna 1937.

Ollaanko näin nopeasti ajauduttu tilanteeseen, jossa sekä tulevaisuuden toivot että akateeminen eliitti pitävät suomea junttien ja luusereiden kielenä,  kysyy artikkelin kirjoittaja todeten, että samaa keskustelua äidinkielen asemasta käydään kaikkialla.

Tieteen mekaksi nousseessa Yhdysvalloissa ollaan kielestä huolissaan. Siellä  60% insinööritieteiden väitöskirjoista on vaihto-opiskelijoiden tekemiä. Intialaiset ja kiinalaiset jyräävät heitin.

Äidinkieltä voi puolustaa meidän tavisten takia, kirjoittaa Mykkänen. Taviksia riittää –myös yliopistomaailmassa. Toisinaan akateeminen teksti ei kestä kansantajuistamista eikä kääntämistä siksi ettei se sisällä mitään. Ei vaikka kuinka olisi latinalla ja sivistyssanoilla marinoitua. Siansaksaa ja nollatutkimusta – alabamaksi sanottuna bullshitiä – osataan suoltaa maahan, kieleen ja opinahjoon katsomatta, tykittää Mykkänen.

Hän  lopettaa Lauri Viidan aikoinaan pisteliästä kysymystä lainaten: ”Mitä, puhuiko hän viittä kieltä? Entä oliko hänellä asiaa?”