Eilen lauantaiaamupäivällä ajelimme naapurin kanssa Joensuun Ladun järjestämällä laturetkelle Suomuun. Kolmentoista muun kanssa olin hiihdon ohessa Kronstadtin pakolaisten jäljillä Surkanpurolla ja kuulemassa lintutornin laavulla metsähanhen tarhaushanketta Osaran aikaan.
Erottuamme Kurkilahden parkkipaikan lähistöltä lounaaseen suuntautuvan polun pohjalle olikin vajaan kilometrin päässä Surkanpuro omituisine penkereineen. Retken johtaja Riitta Laatikainen kertoili Oiva Potinkaran kirjan pohjalta Surkanpuroon liittyvää pakolaishistoriaa. Venäjältä, Kronstadtista tuli vuonna 1921 Suomeen noin 8000 pakolaista. Heistä noin 50 sijoitettiin Suomuun ns. hätäaputöihin perkaamaan Surkanpuroa ja hakkaamaan uittopuita.
Heikki Kirkisen toimittamassa vuonna 2006 julkaistussa Venäjän historiassa, osassa Sotakommunismista NEP:iin (NEP=uusi talousjärjestelmä) Timo Vihavainen kertoo mm seuraavasti: Vuoden 1921 keväällä voitiin havaita, että sotakommunismin politiikka oli joutunut lopulliseen umpikujaan. Kronstadtissa nousivat kapinaan matruusit, joita aikaisemmin oli nimitetty ”vallankumouksen kukaksi” He esittivät tunnuslauseen ”neuvostot ilman kommunisteja!”
Kronstadtilaiset oli sijoitettu eri puolille Suomea. He jättivät Suomeen jälkeläisiä, joista ei liene julkaistu tarkkoja tietoja. Venäläiset matruusit viipyivät Suomessa noin kaksi vuotta Enin osa heistä palasi Neuvostoliittoon.
Potinkara on kertonut Patvinsuon ja Suomun historiaa käsittelevässä kirjassaan yksityiskohtaisia tietoja näiden pakolaisten elämästä Surkanpuron liepeillä.
Surkanpurolta hiihdeltiin Olkkosen saaren ohi umpihangessa. Useimmilla retkeläisillä oli latusukset; syntyi hyvä latupohja. Tavoitteemme oli Suomunsaaren lintutorni noin kuuden kilometrin päässä lähtöpaikasta. Sää oli mitä parhain. Pakkasta oli vain muutama aste, juuri parahiksi hiihtoa ajatellen. Lunta ripotteli välillä ja aukeilla paikoilla hienoinen tuuli pani nostamaan hupun pään lisäsuojaksi.
Lintutornilla tehtiin tulet laavun suojaan hyvistä tervaspuista. Riitta luki vielä pätkän Potinkaran Suomu-kirjasta. Siinä kerrottiin metsähanhen tarhaushankkeesta, joka ei onnistunut, vaikka siihen oli sijoitettu paljon voimavaroja. Metsähallituksen silloinen pääjohtaja Nils Osara oli verrannut tarhauksen päättyessä hanhipaistia syödessään, että liha oli tullut maksamaan painonsa verran kultaa. Kun Osaran nimi putkahtaa Suomussa esiin metsähanhen tarhauksen yhteydessä nousee väkisin mieleen Osaran aikana tehdyt Lapin suuret avohakkuut, joita on arvosteltu jälkikäteen. Aukioille on annettu nimi Osaran aukiot. Metsähanhen tarhausyritys panee aprikoimaan, liekö ollut tarkoitus, että sodan jälkeen paikalle siirretyn kenraali Raappanan majan käyttöönsä saanut Suomunniemen Metsästysyhdistys tarvitsi riistalintuja Patvinsuon aukeille. Patvinsuon käyttötarkoitukseksi tuli 1982 soidensuojelualue, kansallispuisto. Laavulla puhe meni viime päivien petouutisiin ja metsästysharrastukseen. Hesarin viime viikon keskusteluista on jäänyt mieleeni vanhempien kauhistuneisuus kun lapsille on koulussa näytetty vasan tappaminen, nylkeminen ja suolistaminen. Eräs Hesarin keskustelija huomautti puolestaan, että lapsillekin voi kertoa, mistä lihatiskin lihat ovat peräisin. Tuotantoeläimetkin kun on teurastettava ennen kuin ne ovat käytettävissämme jokapäiväisenä ravintonamme..
Pieni kylmettyminen pani liikettä kinttuihin paluumatkalla. Olikin hyvä sujutella kunnon ladulla. Tuli sopivasti lämmin ennen autolle tuloa. Osa ryhmästä ei ollut saanut vielä tarpeekseen hiihtämisestä. He suuntasivat suksensa kohti Surkanvaaraa.
Kiitos retkestä vetäjälle, ladun aukaisijoille, kaikille mukana olleille ja taputus omallekin olkapäälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti