Juha Honkonen kirjoittaa helmikuun Vihreässä Langassa otsikoiden: Metsäteollisuus on taas lähtöruudussa. Puusta on ehditty tehdä lautoja, tervaa, paperia, energiaa ynnä muuta. Mitä seuraavaksi? Sanonta, Suomi elää metsästä, ei enää pidä paikkaansa, sillä metsäteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on vajonnut kolmeen prosenttiin. Ja nyt ollaan vasta alamäen alussa. Paperilehdet tekevät kuolemaa.
Yhdysvalloista se alkoi. Kaapelitelevisio, pelikonsolit ja muut uudet median käyttötavat alkoivat syödä lehtien lukuun käytettävää aikaa. Sanomalehtipaperin kulutus kääntyi laskuun 1987. Eurooppa ja Suomi seurasivat perässä kymmenen vuotta myöhemmin. Kamelin selän katkaisi laajakaistayhteyden leviäminen lähes joka torppaan. Ihmiset huomasivat, että uutiset voi lukea ilmaiseksi netistä. Mediatalot ovat huomanneet virheensä vasta viime vuosina ja alkaneet muuttaa nettiaineistoaan maksulliseksi, päättelee Juha Honkonen.
Vajaan vuosikymmenen sisällä Suomessa lakkautettujen paperi- ja sellutehtaiden luettelo on pitkä; kaksitoista tehdasta vuodesta 2005 lähtien. Vuonna 2011 kahden lakkautetun tehtaan vuosituotanto oli ollut 760 000 tonnia paperia. Puusta on mahdollista valmistaa kemiantuotteita; biokomposiitteja, biopolttoaineita, muotoiltavia materiaaleja, mikrokuituselluloosaa ynnä muuta. Yleisluonteinen erittely tuotevalikoimasta liittyy artikkeliin.
Puusta saa öljyä, josta voi tehdä paitsi energiaa myös vaikkapa kenkälusikoita tai kännykänkuoria. Ennen paperiteollisuutta Suomi alkoi rikastua metsästä 1600-luvun alussa, kun tervanpoltosta tuli suurtuotantoa. Tervahan on männystä kovassa kuumuudessa kuivatislattua öljyä. 200 vuotta myöhemmin puulaivat korvautuivat metallialuksilla. Koko ala oli kriisissä. Pelastajaksi tuli paperi.
”Ei tänne enää tule tehtaita, jotka palkkaisivat tuhansia ihmisiä”, Euroopan metsäinstituutin ohjelmajohtaja ja Itä-Suomen yliopiston professori Lauri Hetemäki sanoo suoraan. Hän varoitti paperin syöksystä jo 1990-luvulla, metsäyhtiöiden johdossa ei reagoitu.
Keinot ovat monet, kun metsäprofessori miettii metsäalan uusia rahanlähteitä.
Myös puurakentaminen tekee uutta paluuta. Suomeen nousee puukerrostaloja. Stora-Enso ja UPM ovatkin liittyneet Rakennusteollisuuden keskusliiton jäseneksi. ”Puuelementit ovat kalliimpia kuin betoni, mutta niillä rakentaminen on nopeampaa. Siksi puurakentamisen kustannukset voivat olla jopa pienemmät kuin betonirakentamisen, etenkin tulevaisuudessa”, Hetemäki muistuttaa.
”Puusta voi kyllä tehdä kaikkea sitä, mitä öljystäkin. En kuitenkaan usko, että muovituotteiden valmistuksesta tulee meille merkittävä tulonlähde. Näitäkään ei kannata tehdä Suomessa vaan jossain halvan työvoiman maassa ja siellä, missä isot markkinat ovat”.
Perheemme möi joulukuussa hankintakaupalla harvennuspuuta metsäyhtiölle. Ostaja kertoi mm. että koivusellulla on kova kysyntä Kiinaan vaateteollisuuden tarpeisiin. Muistan, että puukuidusta valmistettua sillaksi kutsuttua kangasta sai Suomessa sodan jälkeen, sitten tuli markkinoille raion, sitten viskoosi, jota on kutsuttu myös tekosilkiksi. Kangaskuitujen valmistukseen käytettävää liukosellua saadaan koivusta ja kuusesta.
Juha Hokkasen mukaan viskoosi on yhä suositumpi vaatteiden valmistusmateriaali Intiassa ja Kiinassa.
Mielestäni tervan käyttö Suomessa on vähentynyt lujitemuovin korvatessa puun pienveneiden materiaalina. Tervalla, jonka käyttö jostain kumman syystä yritettiin EU:n määräysten pohjalta kieltää, ei ole muoviin verrattavia haittavaikutuksia. Ilman lisäaineita olevana terva hajoaa haitattomasti luontoon. Veneiden lisäksi tervalla holvattiin ainakin kenkien anturat, hätätilassa päällisetkin. Puusukset paahdettiin ja kyllästettiin tervalla. Kattopaanutkin on saatu tervalla vettä hylkiviksi. Sanottiin: Jos ei viina, terva ja sauna auta, tauti on kuolemaksi. Tämän päivän paras hoitovoide on havupuun pihkasta tehty pihkavoide. Jos muu ei tepsi, niin se.!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti