Helmikuun 22. päivään sattuu meidän kaksihenkisessä perheessämme toisen nimipäivä ja toisen syntymäpäivä. Minun toinen etunimeni Tuulikki muistetaan silloin.
Nuoremman tyttären perheeltä postissa tulleet onnittelukortit ja erityisesti niihin itse laaditut onnittelurunot olivat ”ihanat”. Että ne… - osaavatkin!
Samana päivänä sain toiselta tyttäreltä ”salaisen” puhelinviestin: ”Tulemme iltajunassa onnittelemaan isää, älä kerro, vaan tule asemalle vastaan, jos pääset.”
Minä keksin valkoisen valheen ja osallistuin yllätyksen valmisteluun.
Vaari täytti pyöreitä, mutta ei meillä ole tapana juhlia. Pakko oli sitten pienet pidot järjestää perhepiirissä kun samppanjapullokin oli tulijoilla sitä varten varattu. Voissa paistetut lätyt ja mansikkahillo nyt ainakin, yhdessä lumikenkäilyä lumisessa metsässä ja saunomista ulkosaunassa. Minusta yhtä juhlaa. Vaarinkin oli pakko pitää lomapäivä metsänhakkuun lomassa. Sää oli ulkoilun kannalta hyvä; pikkupakkanen. Tsiigailtiin miten avaisimme näkymää koilliseen harventamalla metsää kunnolla. Auringon nousu koillisesta ja taas illalla auringon paiste kaukana näkyville vaaroille on tavoitteena. Tien varressa puupinot kasvavat hiljakseen traktorin ja lihasvoiman varassa.
Minä hyödynsin vierailua totutulla tavalla; pyytämällä apua tietsikkaan liittyvien lisälaitteiden asennuksessa - joka käynnillä jotain uutta. Miten minä pärjäisinkään ilman heitä!
Pääsiäiseen on enää vain viisi viikkoa!
Vuodet vierii, kello käy
vaan ei vaarissa aika näy
Seitsemänkymmentä jo lasissa
eikä vikaa vaarin vauhdissa
Onnea vaari mahtava
toivoo perhe rakastava
Kun Tuulikin päivään heräämme,
kaikki auringonsäteet yhdessä keräämme.
Sidomme ne suureksi nipuksi
ja annamme tuulen tuoda ne
luoksesi.
Aurinkoista nimipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti