Sunnuntaina 10.2. Anna-Sofia Berner kirjoittaa HS:ssa otsikolla Yksiö takapihalle. Arkkitehtiopiskelija Olli Enne on innostunut pikkutaloista, jotka voisi rakentaa ”takapihalle”, vaikkapa jo valmiin talon lisäksi. Omien vanhempien, oman perheen nuorten, jonkun sukulaisen tai vaikkapa aivan vieraan asunnoksi, vuokrattavaksi..
Minusta tässä on jotain, joka saa innostumaan. Joko on aika antaa periksi. Muutamat uudet omakotitalot ovat kuin linnoja. Viihdytäänkö niissä, osataanko leikkiä kotia. Mitä ne maksavat ja kenellä rahat riittää. Lähes uusia, tosi tilavia omakotitaloja on paljon myynnissä Etelä-Suomen kaupunkien liepeillä. Ihmetellessäni, miksi uusia taloja myydään juuri kun ne on saatu valmiiksi, saan vastaukseksi: Avioeron takia!
Olli Enne aikoo suunnitella ja rakentaa yhden omakotiyksiön diplomityönään. ”Kaavoituksen turhat esteet on tehty itse, joten ne voidaan purkaakin. Enne innostuu maalailemaan parempaa maailmaa. ”Olisi hienoa nähdä yhteiskunta, jossa ihmiset eivät säästäisi asuntoihin. He voisivat sijoittaa rahansa johonkin tuottavaan, vaikka yrityksiin”.
Enne sai äskettäin tietää, että Vancouverissa, Kanadassa on helpotettu tietyillä alueilla sääntöjä niin, että pikkutalojen rakentamisesta on tullut helppoa.
Asuminen on muutakin kuin kaavoitusta ja markkinointia. Millaista omakotitaloyksiössä olisi elää? Miltä se näyttäisi? Ainakin Enne rakentaisi sen puusta. ”Se on halpaa, se on helppoa työstää, ekologista ja sopii suomalaisuuteen”. Todennäköisesti asunto aukeaisi vain yhteen suuntaan. Ikkunoita ei siis olisi joka seinällä. Neliöitä voisi olla 35-60, kerroksia yksi, kaksi tai puolitoista. Enteen haaveissa omakotiyksiöt synnyttäisivät uudenlaista kaupunkielämää. Esikuvia ovat Helsingin Käpylän ja Kumpulan kaupunginosat
Minusta pikkutaloille puutarha-aloineen voisi varata pieniä alueita maaseudullakin. Olisivatko ne verrattavissa siirtolapuutarhamökkeihin? Taitavat olla nekin suuremmiksi suunnitellut.
Hesarin jutussa on yksi luonnos. Se näyttää yksikerroksiselta, jossa makuutilat on toteutettu parviratkaisuna. Parvella on ns. ranskalainen parveke. jossa ovi aukeaa sisään päin ja kaide on seinän tasossa. Sehän olisi ihanteellinen makuutilan parveke, siitä voi tuulettaa huonetilaa tehokkaasti, tuulettaa vuodevaatteet ja antaa ainakin kesällä ulkoilman virrata kunnolla sisään. Alatasonkin voi sitä kautta tehokkaasti ja nopeasti tuulettaa, eikä ole vaaraa homeesta kun ilmanvaihto pelaa kunnolla.
Minusta pesutilat olisi järjestettävä siten ettei vettä päästetä lattialle. Amme tai allas on helppokäyttöinen ja turvallinen kosteusvahinkojen välttämiseksi. Suihkukaapeissa on valinnan varaa. Löylytila ei vie paljon neliöitä. Puilla lämmitettävä keskusmuuri tekisi mökistä kodikkaan ja korvausilman otossa voitaisiin huomioida rakenteiden ”tuulettuminen”.
Olli Enne etsii tonttia, jolle voisi rakentaa koeyksiönsä. Projektin nettisivuilla on tontinomistajille kysely, jossa he voivat kertoa mielipiteensä ideasta. www.yksiopuutarhassa.fi
Tänään sain sähköpostin liitteenä videon, jossa arkkitehti Panu Kaila, puurakentamisen erikoistuntija esitelmöi viime tammikuussa Itä-Suomen yliopistolla Joensuussa puurakentamisen nykyisistä ongelmista Suomessa; home, kosteuden syntymekanismi rakenteissa, ilmanvaihto, tiiviit maalit ja paljon muuta. Videon alussa Kaila esittelee rakennustensuojelun periaatteita. Pääset katsomaan videon osoitteesta www. rappana.fi/ajankohtaista/index.fi.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti