Näinä päivinä puhutaan laskiaisesta. Työpaikkaruokaloissa hernerokkaa, perinteistä laskiaisruokaa, oli usein torstaina. Sehän onkin ihan jytyruokaa. Väinö Linnan mukaan sotaakin käytiin sen voimalla. Minä keitän hernekeittoa silloin kun kauppapäivään on vielä aikaa enkä kehtaa kaivaa pakastimesta lihaa tai kalaa eikä komerossa ole edes perunoita. Herneitä sentään on likipitäen aina varastossa, samoin porkkanoita ja sipulia sekä kuivaa soijarouhetta, liemikuutioita ja Kikkomania.
Tulee maukasta, nälän pitävää keittoa, kun muutaman tunnin liottaa vedessä kuivia suomalaisia herneitä, heittää joukkoon kasvisliemikuution tai kaksi, sipulin ja porkkanoita ainakin yhtä paljon kuin on turvonneita herneitä, maustepippureitakin ihan monta. Minulla on vanha painekattila. Sain sen hylkytavarana. Herneen keittämisessä se on parhaimmillaan. Lähes tunnin annan herneiden, sipulin ja porkkanoiden muhia. Paineen laskettua tarkistan liemimäärän ja tarvittaessa lisään vettä, koska lisään keitokseen vielä tummaa soijarouhetta parisen desiä. Vielä pieni kiehautus ja soijarouhekin on jo imaissut lientä. Keitos on valmis maisteltavaksi. Usein tarvitaan lisää suolaa. Kikkoman-soijakastike on minusta sopivan suolainen ja ärhäkkä vähän terästämään makua. Eikun syömään!
Lauantaina lähden naapurien kanssa Suomuun Joensuun Ladun järjestämälle laturetkelle. Lieksalainen Riitta Laatikainen vetää porukkaa. Otan mukaan myös lumikengät, jos voitelu ei onnistu ja lipsuu. Reppuun pakkaan aurinkolasit, istuinalusen, avaruuspeitten, kevyen lämpimän villaröijyn ja eväät. Kaikki kulkee mukana, siis ei liikaa kannettavaa; lämpimät käsineet, rannesuojat ja tuulta pitävä puku päälle. Pitäisköhän ottaa vielä kamera. Säätiedotus ennustaa mukavaa ulkoilusäätä. Eikun menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti