Tervetuloa kylmä itätuuli!

Idästä tuulee kylmästi. Se on tuonut Etelä-Suomeen lunta ja myrskyä. Me olemme saaneet nauttia kirkkaista jopa kireältä tuntuvista pakkassäistä. Aurinko pollottaa päivällä ja täyskuu yöllä. Mahtavaa!

Nyt viimeistään on varmistuttava, että kaikki ikkunat on tilkitty, pakkasvahdit kytketty, vesiastiat tyhjennetty, jäätymiselle arat laitteet tuotu sisään, talon alus luukutettu. Nyt olisi jo vaurioita tapahtunut jos ei tähän mennessä olisi jo huolehdittu. Vähitellen vahingoista viisastuu.

Hiiret tunkevat sisään lämpimään ruokaa etsimään. Se ei ole mukavaa ja se estetään. Tinttien kanssa ei tule ongelmia jos vaan laudalla riittää syötävää.  Kaikkiin ikkunalasien kiinnityskittauksiin ei ole taidettu muistaa laittaa valkopippuria tinttien karkotteeksi, koska tintit niitä välillä murentavat.  Lumikkoa ei ole näkynyt.  Lumen aikaan se loikkaa korkealle ja saa kuin saakin lumen alta hiiren kiinni.  Pieni varpuspöllö istuu joskus nyrkin näköisenä myttynä lähellä lintulautaa pienen haavan oksalla ja kyttää, kun hiiri tulee syömään laudalta pudonneita siemeniä. Päätellen siipien jäljistä lumella pöllö voi siepata hiiren jopa lumesta.  Närhet ovat rohkeita. Joskus käy niin, että närhi ryöstää lumikolta saaliin.

Ilmastonmuutos puhuttaa radiossa ja televisiossa. Joku sanoi, että asia on verrattavissa alkoholismiin, tupakointiin, liikalihavuuteen yms. Pitäisi tehdä jotakin, mutta ei pysty.

Tänään minulla on iltamenoa; ystävättäreni polttarit!

Rosa Liksom ja surutunnelmaa kirjastolla

Lauantai-iltapäivällä  väkeä virtasi kirjaston yläkertaan. Tuoleja tarvittiin aina vaan lisää..  Iso lukusali tuli täyteen. Olin Inkan apuna virittämässä pöytää tuloportaiden vierustalle. Kuusen oksat ja sytytetyt kynttilät pöydällä viestivät asiastamme.

Osa yleisöstä oli pukeutunut mustiin. Kolmella naisella oli suruharsoinen hattu. Vietimme noin puolen minuutin pituisen hymisevän suruhetken Kolin ikikuusen muistolle. Inka esitti Viljo Tuomelan Kolin metsille kirjoittaman runon.

Tilaisuuden pääesiintyjä oli Rosa Liksom, tämän vuoden Finlandia-kirjailija. Pentti Stranius johdatteli  ja haastatteli kirjailijaa. Rosa valloitti suuren yleisön räiskyvällä temperamentillaan ja välittömyydellään. Esiintymistään tuntemattomana kirjailijauransa alkuaikoina hän perusteli mm: Olisi ollut itsemurha ilmaista itsensä, kun muistaa miten naapurikylän pojalle Timo Mukalle kävi.

Hän kertoi miten vahvasti on reagoitu hänen Finlandia-palkintoonsa. Syntymäseudulla Perä-Pohjolassa hänelle on osoitettu monin eri tavoin huomiota. Tonttia eivät kuitenkaan ole luvanneet, hän nauraa. Aikaisemmin julkaistujen teosten uudetkin painokset ovat loppuunmyydyt.

Rosa on kosmopoliittti, oman tiensä kulkija, monitaiteellinen ja uusiutumiskykyinen. Siperian maisemia hän vertaa Lapin maisemiin toteamalla että Lappi on Länsi-Siperiaa. Keskustelu Rosan palkitusta  Hytti nro 6-nimisestä kirjasta lainehti vilkkaana. Kirjasta oli löydetty monia eri tasoja ja ilmauksia, joita haluttiin tarkentaa oliko tulkinta oikein. Rosa vaikutti hyväntuuliselta ja rentoutuneelta, oli juttutuulella, eikä hänellä tuntunut olevan kiirettä minnekään. Rosan remakka nauru levisi yli salin vähän väliä.

Rosa on maineensa veroinen, kiistelty ja kiitetty, omintakeisuudessaan uusi suomalainen.

Kolin ikimetsän raiskaamisesta johtuvan surun ilmauksen ajoittuminen Rosan esiintymisen yhteyteen oli täysosuma, - meille. Viestimme tavoitti monia.

Aamutelevision äärellä

Aamutelevisiossa taitaa olla päivän parhaat ohjelmat. Perjantaiaamuisin kokoontuva Jälkiviisaat, ainakin silloin kun siinä on mukana Kalle Isokallio kannattaa ainakin minun katsoa.  Yhtenä aiheena oli liikenneministeri Kyllösen määräraha-asia. Minä ymmärrän Isokallion puhetta. Isokalliosta johtuu  mieleeni Jukka Kajava, joka aikoinaan arvosteli Tv-ohjelmia. Jos Kajava kehui jotakin, se kannatti katsoa. Mihin nämä mieltymykset ja luottavaisuus ns. asiantuntijuuteen perustunevat.  Ainakin siihen että he tuntuvat tietävän mistä puhuvat ja heidän perustelunsa tuntuvat uskottavilta jopa päteviltä. Tässä yhteydessä harmittaa sanoa ”Ei yksi pääsky kesää tee!”

Tämän aamuisen kuvareportaasin otsikko Pohjanmaalla viisaus on vanhoissa naisissa tai Akat asialla (Yle 2012)

oli perusteltu Kyrönjoella tapahtuneella puusillan rakentamisella ennen nyt niin yleisiä terässiltoja. Kylän naiset olivat saaneet miehet ryhtymään valtaisaan puuhaan. Kylän halki virtaavan Kyrönjoen yli kylän miehet rakensivat puusillan, joka piti joka kevät purkaa jäiden lähdön aikaan ja uudestaan pystyttää jäiden sulettua. Edellä sanotun perusteella ei voi mieltää hankkeen laajuutta ja sen vaativuutta. Tämä kuvareportaasi pitää jokaisen nähdä, etenkin lasten ja nuorten, jotta he ymmärtäisivät minkälaisiin teknisiin suorituksiin ja yhteisiin ponnistuksiin entisen suomalaisen maaseudun asukkaat pystyivät itse rakentamiaan apuvälineitä käyttäen. ”Pahan ilman lintuna” tekee mieli kysyä: Jos tulisi aika ettei nykyistä infrastruktuuria pystyttäisi pitämään yllä, vaikkapa voimakkaan ja pitkäaikaisen taloudellisen taantuman seurauksena, niin miten kauan kuluisi että kuvareportaasissa  kerrottua tietotaitoa ja asennetta löytyisi.  Otsikon tämä reportaasi on saanut siitä, että kylän naiset olivat olleet ratkaisevassa asemassa hankkeeseen ryhtymiselle. Sillan nimi on vieläkin Akkaan silta.  

Lämmintä  ilmaa virtaa lounaasta.  Tulisipa ennen joulua idästä voimakas kylmä ilmavirtaus joka saavuttaessaan lämpimän meren tekisi lumisateen ainakin Etelä-Suomeen. Toivottavasti mekin saisimme siinä siivellä valkean joulun.