Kun Lieksan Lehti (13.11) kertoo Raija Mikkosesta aloitteellisena taidetoiminnan virittäjänä Lieksassa, palautuu mieleeni kesällä 1982, eli 30 vuotta sitten täällä Kontiovaaran koululla pidetty lasten kuvataideleiri. Raija oli hankkeessa mukana toisen lieksalaisen lasten taidekasvatuksen uranuurtajan Kyllikki Kerolan kanssa.
Kesäkuisena aamupäivänä pihaamme purkautui parikymmentä lieksalaista kouluikäistä lasta raahaten mukanaan telttapatjoja ja muita kantamuksiaan. Maalaustelineet pystytettiin pihalle. Lapset majoitettiin koulun yläkertaan entiseen opettajan asuntoon. Ohjaajana toimi ammattitaitoinen lieksalainen taideopettaja. Nimen olen unohtanut. Lieksan Lasten ja Nuorten taidekoulukin taisi olla jo silloin olemassa, koska kaupunki oli leirihankkeessa mukana. Anneli Hannula vieraili leirin aikana.
Siihen aikaan meillä oli kotieläimiä. Yksi kurssilaisista viihtyi enemmän lehmän kuin maalaustelineen vieressä. Hän harjasi ja helli lehmää. Nuorimmat kurssilaiset keräsivät pihalta voikukan lehtiä ja muuta vihreää kaneille ja vuohille. Viisi hanhea, jotka olimme ottaneet kevättalvella aivan pieninä, olivat jo kasvaneet lähes täysikasvuiseksi. Niillä oli tapana mennä vieraita tulijoita vastaan ja nokkaista säärestä tai housun lahkeesta. Kesäyöt ne nukkuivat ulkona kylkikyljessä avoimella paikalla, usein ulkoportaiden juuressa. Hanhista suurin, satukirjan mukaan Gagagaoksi ristitty, oppi jopa lentämään. Lihava hanhi ponnisti siivilleen kun näki lasten juoksevan mäkeä alas ja kuuli huudettavan: GAGAGAO!
Sää suosi kurssia. Maalaus- ja piirustustyöt voitiin tehdä ulkona. Kyllikki karkasi välillä sienimetsään ja löysikin korvasieniä lähistöltä. Puiden kuorintapaikat olivat siihen aikaan hyviä korvasienipaikkoja. Keittiössä touhuttiin laittamalla lasten suosikkiruokia.
Syötiin asuntolan isolla kuistilla pitkässä pöydässä. Viimeisen päivän kaakaokiisseli meinasi palaa pohjaan, mutta sekin vältettiin neuvokkaasti Taidettiin tarjota se jäätelön kera.
Leirillä oli oman kylämme lapsia ainakin kolme. Minulla on mielikuva, että keittiössä saattoi olla Raijan, Kyllikin ja minun lisäksi vielä joku muu häärijä. Vaikkapa lie ollut joku keittiöammattilainen. (Tupakirjaa en pitänyt vielä silloin. Siitä voisin tarkistaa tapahtumien kulkua.) Lasten ja Nuorten taidekoulu oli jo käynnistetty. Raijan erityishanke Kirsi-koti oli silloin ainakin suunnitelmissa.
Inka Kiven nyt johtama Lieksan taidetoimintakeskus on perustettu 10 vuotta myöhemmin 1992, kun se nyt juhli 20-vuotistaivaltaan. Inkan mukaan Taikkarin taiteen tekeminen ei rajoitu vain kuvataiteisiin vaan muutkin taiteen alueet kuten musiikki, teatteri ja tanssi kuuluvat toimintaan.
Raija Mikkonen on ollut vuosikymmeniä ennakkoluulottomuudessaan ja uskaltavuudessaan sekä taiteellisessa ja taloudellisessa ymmärryksessään esimerkillinen toimija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti