Lieksan Lehti kertoo tämän päivän numerossaan susipelosta Jamalin koululla. Koulun rehtori lehden mukaan kuvailee nykytilannetta erittäin huonoksi jopa vaaralliseksi: ”Tämä on sietämätön tilanne, lapset, aikuiset ja lemmikkieläimet ovat vaarassa”.
Minä en ole tavannut sutta luonnossa, nähnyt vain kuinka kovaa juosten se pakenee auton edessä tiellä. On todettu, että karhu ei pelkää metsässä metsäkoneita eikä autojakaan tiellä. Erään lieksalaisen kertomuksen mukaan tiellä ollut karhu oli tullut nuolemaan kuolleita hyönteisiä auton etupellistä. Mistä susi on oppinut pelkäämään autoja? Kerran olen nähnyt susipentueen tiellä. Ne eivät syöksyneet pakoon vaan väistivät autoa kun tulin lähelle.
Olen opiskellut Eräkurssilla eläinten käyttäytymistä. Olen kuunnellut petoasiantuntijoita. He vakuuttivat minulle lähes kymmenen vuotta sitten, että susi ei hyökkää ihmisen kimppuun. Helsingin Sanomien mukaan kansanedustaja Pentti Oinonen on kuluneena syksynä esittänyt käsityksenään, että Helsingin kerrostaloissa asuvat petojen puolustajat muuttaisivat mielensä, jos saisivat kuulla suden ulvontaa. Tietokirjailija ja lintututkija Pertti Koskimies kummasteli Elonkehä-nimisessä lehdessä Oinosen käsitystä suden ulvonnan merkityksestä ja suden vaarallisuudesta ihmiselle. Koskimies arvioi Oinosen tietotasoa Punahilkka-sadun tasoksi
Minä opin lapsena pelkäämään sutta uskonnollisen Lasten Kuvalehden kertomusten perusteella. Lapsena en koskaan edes nähnyt sutta, vasta Kontiovaarassa asuessani olen niitä nähnyt. Täällä Kontiovaarassa olen kerran, toukokuun iltahämärässä, kolmisen vuotta sitten, nähnyt karhun kulkevan talon ohi hitaasti ja arvokkaasti, taloa lähestyessään tarkkaillen taloa takajaloilleen nousten. Marjassa ollessani olen monta kertaa tavannut karhun tuoreen jätöksen, kuitenkaan en enää viime vuosina. Ovatko karhut muuttaneet muualle.
Minä haluaisin, että ainakin karhut tulisivat takaisin. Sudet saisivat pysyä piilossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti